Ensimmäinen joulu

Vielä pari päivää ennen joulua maassa käväissyt ohuen ohut lumikerros hävisi täysin ennen jouluaattoa, ja pihan nurmikko väritti joulua. Joulun väri toki vihreäkin… Lumi olisi ollut piste iin päälle, mutta ei sen puuttuminen lopulta paljon haitannut. Meille joulu oli joka tapauksessa erityinen ja joulumieli pinnassa, sillä vietimme ensimmäistä joulua uudessa kodissamme. Raksapäiväkirja kertoo, että viime vuonnakin pidimme joulutaukoa, mutta Tapaninpäivän jälkeen olimme taas työn touhussa seiniä maalaamassa, kellaria siivoamassa ja keittiön kalusteita hakemassa. Sää suosi silloin rakentamista (ei vesisadetta…) ja lumi peitti armollisesti pihan roskat, laudanpätkät ja yleisen keskeneräisyyden.

Joulun perinteistä vanhin luonnollisesti on pimeyden suojissa kuusen varastaminen, mielellään naapurin metsästä, mutta me tyydyimme virittelemään joulutunnelmaa ihan luvallisella metsänharvennustoiminnalla. Naapureiden pihaistutukset eivät ole vielä niin isoja, että niistä joulupuuta saisi... :) Pystytimme joulukuusen sekä terassille että sisälle. Berliinistä ostamamme joulukoristeet pääsivät vihdoin kotia kaunistamaan, ja kuusen kruunasivat Elisen askartelemat uudet pallot ja rusetit. Kesällä tehty omenahillo paketoitui lahjoiksi ystäville ja sukulaisille.

Jouluvieraat söivät jouluruokia kiitettävissä määrin, mutta lopulta kaikkea oli kyllä kaksi kertaa liian paljon... Ehkä sitten ensi vuonna ei tarvitse syödä jouluruokia ihan koko viikkoa. Yösijakin vieraille maittoi, sillä porukan allergikko kehui nukkuneensa paremmin kuin pitkään aikaan, kun nenä ei mennyt yöllä tukkoon. Kiitokset siis koneelliselle ilmanvaihdolle.

Tapaninpäivän myrsky kolisutteli peltikattoa ja kaatoi pari kertaa terassin joulukuusen, mutta mitään vahinkoa ei onneksi sattunut. Talon tukevat seinät pitivät tuulen ja tuiskun ulkopuolella, ja sisällä nautimme joulun ja takan lämmöstä.

- Jukka