Maakairausta eli aidan perustuksia

Meidän rakennusprojektissamme on pihalla vielä yksi suurempi ponnistus jäljellä – aidan tekeminen. Aidan toteutustapaa on pohdittu passiivisesti ja aktiivisesti jo jonkin aikaa. Toisaalta emme ole halunneet valaa harkoista raskasta perustusta aidalle ja toisaalta maahan lyötävät kiilamaiset pilarijalat ovat epäilyttäneet tukevuutensa puolesta. Ruuvipaalujakin olemme harkinneet, mutta ne ovat aika tyyriitä ja lähistölläkin on esimerkkejä siitä, että ne on vaikea saada suoraan. Olemme siis päätyneet harjateräs-betonivalu-pilarikenkä-yhdistelmään. Ja aita on tekemistä vaille valmis! :)

Viime viikonloppuna kyllä aloitin konkreettisetkin toimenpiteet aidan toteuttamiseksi. Jossain vaiheessa tietoa etsiessä tuli netissä vastaan maakaira. Kovin paljon en käyttökokemuksia löytänyt, joten sen toimivuudesta varsinkaan meidän pihassamme en voinut olla varma, mutta tilasin sellaisen kuitenkin vähän kokeilumielessä. Paketin saavuttua tehdyt koekairaukset antoivat varovaisen positiivista, mutta myös negatiivista signaalia. Viime viikonloppuna pääsin sitä kunnolla käyttämään.

Multaan, saveen ja hiekkaan kaira upposi kuin, jos ei nyt sentään kuuma, niin kylmä veitsi voihin. Vastaan ei tullut isoja kiviä ja pienemmät, kairausta haittaavat, sain helposti irti pienellä puutarhan istutuslapiolla. Ehkä rautakankeakin tuli pari kertaa käytettyä, eli ei työ ihan pelkkää kairaamista ollut, mutta mitään todellisia ongelmia ei tullut vastaan. Kuitenkin sitten kun siirryin tonttia aiemmin halkoneen pyörätien alueelle, ei työ olisi pelkällä kairalla onnistunut. Kiviä, pääosin onneksi pieniä, oli kiven perään, ja jossain vaiheessa oli jopa helpompaa hakata kangella montun pohjaa ympäriinsä ja kairata sitten irtomaa pois (yleensä ensin käsin kivet poistaen). Selvästi työläämpää siis, mutta lopputulos oli sama. Halutunlainen reikä syntyi, yksi toisensa perään.

Ihan toimiva peli maakaira siis oli, vaikkakin hyödyllisyys (tai ainakin käytön helppous) on pitkälti maaperän laadusta kiinni. Kovin monipuolisesta työkalusta tosin ei ole kyse. Maakairalla voi tehdä reiän maahan ja lisäksi sillä voi tehdä, no, toisen reiän maahan…

Muutama vaihe on kuitenkin vielä edessä rei'istä aidaksi... Työ jatkuu taas tulevana viikonloppuna.

- Jukka

Uusia mahdollisuuksia tilata blogi

Ystävät, sukulaiset ja kumminkaimat ovat nykineet hihasta ja kysyneet, miten saisivat itselleen automaattisesti ilmoituksen blogin uusista kirjoituksista (koska eivät siis malta odottaa niitä lukemaan pääsemistä ;-). Sehän onnistuu nyt kahdellakin tavalla:

Jos sinulla on Facebook-tili, mene Oy Timber Frame Ltd:n Facebook-sivulle ja paina Tykkää-nappia. Blogin tekstit ilmestyvät Timber Frame Hirsitalot –sivulla ja näkyvät tämän jälkeen Facebookin Uutisissasi.

Jos taas haluat saada tiedon uusista blogikirjoituksista sähköpostiisi, on sekin nyt mahdollista. Lisäsin blogin oikeaan laitaan kentän, johon sähköpostiosoitteesi kirjoittamalla ja ”Submit”-nappia painamalla ilmestyy sähköpostiisi ilmoitus uudesta kirjoituksesta.

Napin painamisen jälkeen aukeaa ikkuna "Email Subscription Request", jossa täytyy alalaidassa olevaan kenttään kirjoittaa samat kirjaimet, jotka näkyvät vinossa ja muuten hassusti ikkunan keskellä. "Complete Subscription Request"-napin painamisen jälkeen saat sähköpostiisi ilmoituksen tilauksesta. Sähköpostissa on linkki, jota täytyy vielä klikata tilauksen aktivoimiseksi. Muutama vaihe siis, mutta ei mitenkään vaikeaa. Jos tämä tuntuu hankalalta, niin yllä mainittu tilaaminen Facebookissa onnistuu parilla hiiren klikkauksella.

- Jukka

Oliko passiivihirsitalon rakentaminen erilaista?

Blogin vanhassa esittelytekstissä (kyllä, muutin sitä jokin aika sitten, kun viittaus pakkasten alkamiseen ei enää tuntunut kovin ajankohtaiselta...) esitettiin kysymyksenä: ”Poikkesiko [passiivihirsitalon] rakentaminen perinteisestä?”.

No, omaa aiempaa kokemusta talon rakentamisesta ei ole, joten siinä mielessä suoraa vertailua ei kokemusperäisesti voi tehdä, mutta joitain ajatuksia tulee asiasta kuitenkin mieleen:

• Talosta pyrittiin tekemään mahdollisimman tiivis. Tiiviys ei tarkoita totaalista "pullotaloa", vaan höyrynsulkuna käytettiin -- yleensä käytettävän läpäisemättömän muovin sijaan -- kalvoa, joka estää vesihöyryn pääsyn sisältäpäin eristeisiin, mutta joka kuitenkin sallii eristeissä (kesällä) mahdollisesti olevan kosteuden pääsyn pois eristeestä. Tiiviys myös tarkoittaa, ettei talosta karkaa lämmintä ilmaa. Rakentamisessa siis vältettiin sulun rikkomista, teipattiin saumat, jne.
• Eristepaksuudet ovat tavanomaista suurempia, mutta eipä rakentamisessa muuten niiden osalta ihmeellistä ollut. Ulkoseinät ovat vähän perinteistä paksumpia, mitä suunnitteluvaiheessa joskus mietin, mutta reaalimaailmassa asiaa ei huomaa lainkaan (muuta kuin hyvänä äänieristyksenä).
• Pystyhirsirunko nousi nopeasti, eli molemmat kerrokset yhteensä noin viikossa. Tämä hirsipinta on niin haluttaessa suoraan valmis seinien sisäpinta. Me käsittelimme sitä muutamilla eri tavoilla, kuten Elise aiemmin kirjoitti. (Muutamassa paikassa verhoilimme sen kipsilevyllä, ja sen perusteella voi sanoa: a) kipsiseinän tasoittaminen ja hiominen on paikasta, johon aurinko ei paista (verrattuna hirsiseinän käsittelyyn), b) taloissa, joissa kaikki seinät verhoillaan kipsilevyillä, täytyy levyä mennä tajuttomia määriä. Meillä on siis vähän kipsiseiniä, mutta niitäkin levyjä sai kantaa ihan tarpeeksi. Ja siis: mitä enemmän kipsilevyjä, sitä enemmän tasoittamista ja hiomista…)
• Edelliseen liittyen rakennusmiesten on rakennusvaiheessa myös muistettava, että hirsirungon pinta on talon sisäpinta. Ei siis ”hienosäätöä” vasaralla. Meillä taisi parissa sisäkulmassa olla hirren sivussa vasaranjälkiä, mutta ne peitettiin listojen alle.
• Talon hyvä eristys ja tiiviys mahdollistivat ilmanvaihtolämmityksen. Ei siis (rumia) lämmityspattereita tai putkistoja lattiassa.

Tässä nyt ensimmäisenä mieleen tulevat. Täydennetään tarvittaessa…

- Jukka

Elämää pienessä puutarhassa

Kevään ja kesän tullen on talonväki siirtynyt askaroimaan pihalle. Minä olen istuttanut kasveja oikein urakalla, isäntä on tehnyt pieniä viimeistelytöitä taloon ja autotalliin.

Olemme saaneet nauttia kauniista tulppaaniloistosta koko kevään. Viime syksynä istutin kukkapenkkeihin noin 150 sipulia.  Edelleen pihalla kukkii kerrottuja tulppaaneja. Tulppaanien lisäksi pihaltä löytyy kurjenpolven, mansikan, sammalleimun, lemmikin, ukonlaukan ja syreenin kukkia. Niin ja muutama  voikukkakin pilkistää välillä nurmikosta ennen kuin emäntä ehtii nyhtää ne pois.

Viime kesänä istutetusta kasveita kaikki säilyivät hengissä. Pitkään luulin, että loppukesästä istuttamani kärhö kuoli. Vihdoin sekin puskee maanpinnalle vihreää.

Nyt olen istuttanut pihamaalle perennoja, köynnöksiä, yrttejä sekä luumupuun ja kylvänyt kesäkukkia. Ruukkuihin ovat löytyneet tiensä runkoruusu ja tertturuusu. Osan kasveista olen ostanut taimitarhalta, mutta kiitos sukulaisten, paljon olemme myös taimia saaneet. Nyt puutarhassa seurataan köynnösruusun nuppujen turpoamista, silkkiunikkojen ja ruiskaunokkien kasvua ja viinimarjojen kypsymistä.

Kyllä käsien upottaminen multaan käy terapiasta. Talorakentamisessa tottui tekemään niitä ”lopullisia” päätöksiä koko ajan. Puutarhan hoidossa on mahtavaa, kun tietää, että yhtenään voi tehdä muutoksia, jos vain siltä tuntuu. :)

- Elise