Maalari maalaa taloa

Lämmin vesi valuu hanasta. Hinkkaan maalaustelaa puhtaaksi. Tiedä sitten monennettako kertaa. Muistelen kuinka rakennusvaiheessa tuttu kommentti suustani oli: ”Jatkan maalausta huomenna. Turha näitä on nyt pestä. Laitan muovipussiin.” Muutama tela ja pensseli siinä taisi tuhoutua, sillä ne ehtivät kuivua ennen maalarin paluuta työmaalle.

Ennen talon sisäpintojen viimeistelyn aloittamista mietimme pitkään, että mitä ja minne. Päädyimme siihen, että hirsipinta jää näkyviin pääosin. Jälkikäteen ajatellen  olen siitä hyvin iloinen, sillä kipsiseinien tasoitus ja hiominen ei kyllä ollut minun juttuni.

Maalausurakkamme ihka ensimmäinen etappi oli keittiön hirsiseinä. Se sai verhokseen tumman saunasuojan.

Suurin osa seinistä maalattiin läpikuultavalla lakalla, josta myös puun omat kuviot kuultavat kauniisti läpi.

Muutaman hirsiseinän maalasimme valkoisella peittävällä kalustemaalilla. Kiitos rautakaupan myyjän, joka ehdotti kalustemaalia. Hieman kiiltävä pinta näyttää kivalta puuseinässä.

Suljen vesihanan. Tela on vihdoin puhdas. Kellarin viimeistelymaalaukset ovat tältä päivältä ohi. Nyt maalaushommiin tarttuminen on ollut mukavaa, mutta kyllä se silloin rakennusvaiheessa jo alkoi kyllästyttää. Onneksi apumaalareita löytyi lähisuvusta. Kiitos kaikille maalareille, hyvää jälkeä tuli!

-Elise

Raksa continued

Yleensä rakennusprojektin tai pienemmänkin remontin valmistumista mitataan kyselemällä, että onkos kaikki listat jo asennettu? Meillä ei näin ”pikkumaisista” mittareista ole toistaiseksi tarvinnut välittää, sillä kellari on varmistanut, ettei ”to do”-lista ole päässyt tyhjenemään.

Kellarin osalta on eletty hieman hiljaiseloa, kun kevät, kesä ja syksy menivät ennemminkin asuinkerrosten viimeistelyyn ja piha- ja muihin ulkohommiin. Ja ehkä sitä tahtikin vähän hidastui muuton jälkeen… On kellarissakin saatu pari varastohuonetta tarkoituksensa mukaiseen käyttöön, mutta isommat tilat ovat betoni-/kipsipintaisina odottaneet aikaa parempaa.

Ja nyt! Nyt parempi aika on koittanut! :) Viikonlopun rautakauppareissuilla palautuivat katto- ja lattiamateriaalipaketteja kantaessa mieleen ihan ”oikeat” raksa-ajat. Rautakauppareissujen määrä ei todellakaan ole ihan pieni ja kaikenlaista kassia, pakettia, levyä ja ties mitä sieltä on tullut kotiin kannettua, mikä alkoi jossain vaiheessa jo väsyttääkin. Mutta nyt, jonkinlaisen huoahdustauon jälkeen, pakettien kantaminen olikin oikeastaan ihan kivaa. Ja kivaa se oli ennen kaikkea siksi, että kellarissa on alkanut tapahtua!

Tyydyimme itse apumiehen ja –naisen rooleihin ja annoimme päävastuun tekemisestä ammattilaiselle. Seinää on jo tasoitettu ja maalattu ja kellarin siistimmän osuuden katto ja lattiakin ovat valmiit. Hyvältä näyttää! Oikeastaan on aika hämmästyttävääkin, miten iloiseksi kellarin eteneminen on saanut. Pitääkö sitä ihan itselle ja julkisestikin myöntää, että on se keskeneräisyys tainnut vähän takaraivossa vaivata, vaikka asiasta stressaamista olen kyllä yrittänyt välttää…

Niin, ja niistä listoista. Kyllä ne asuinkerroksissa ovat paikoillaan, ainakin pääosin.

- Jukka