Omavaraisuutta aurinkopaneeleilla?

Passiivihirsitalossa asuessa tulee sähkönkulutusta seurattua aika tarkasti, ihan omasta mielenkiinnosta. Sähkölaskut ovat pysyneet maltillisilla tasoilla, mutta ajatus niiden pienentämisestä entisestään itse aurinkopaneeleilla sähköä tuottamalla houkuttaa. Samalla paranisi oman talouden "huoltovarmuus".

Loppukesällä tehdyn tarjouspyyntökierroksen tulokset eivät valitettavasti kyllä rohkaise tähän investointiin. Rahaa pitäisi panna kiinni niin paljon, että odotetulla sähköntuotolla takaisinmaksuaika olisi noin 16 vuotta, vaikka vielä olettaisi sähkön hinnan nousevan n. 7% vuodessa (kuten 2002 alun ja 2012 alun välillä on tapahtunut). Ja tässä laskelmassa siis jokainen tuotettu wattitunti pitäisi joko käyttää itse tai myydä sähköyhtiölle vastaavaan hintaan. Harmi juttu.

Aiemmin laskeskelin vanhan blogijutun kommentissa aurinkokeräimien takaisinmaksuaikaa. Siinä laskelmassa päädyin kahdeksaan vuoteen, mikä on vielä järkevä. 16 vuotta on liikaa, joten paneeleja ei meille ainakaan vielä hankita.

- Jukka

Talvi tuli passiivihirsitaloon

Ensilumi valkaisi eilen maiseman niin Hämeenlinnassa kuin laajemminkin Etelä-Suomessa. Toisin kuin yleensä, kyseessä ei ollut vain päivän visiitti, vaan lumi näyttää pysyvän maassa ainakin viikonlopun yli. Sään kylmeneminen on tietysti jo tarkoittanut lämmityskaudan alkamista myös passiivihirsitalossa. Sähkövastus meillä ei kyllä ole vielä päällä, ja kun aurinkokeräimetkään eivät ole nyt juurikaan lämpöä tuottaneet (lokakuu on ollut pilvinenkin), niin veden lämmitystä on hoitanut takka. Varaajasta lämpö siirtyy ilmaan, jota ilmanvaihto taloon puhaltaa.

Sähkönkulutuksen seurannan sivutuotteena on kertynyt tietoa myös Hämeenlinnan lämpötiloista. En tiedä, mistä sähköyhtiö tietonsa saa, eli kuinka absoluuttisen luotettavaa tämä on, mutta tältä alkuvuosi joka tapauksessa näyttää:

Talvella oli lämpimämpääkin kuin viime vuonna, mutta kesä taas on ollut kylmempi. Vastaa kyllä oman kehon havaintoja. Ja vastaa myös aurinkokeräinten toimintatunteja. Viime vuonna keräimet toimivat 997 tunnin ajan. Tänä vuonna mittarissa on toistaiseksi 962 tuntia ja sen paikkeillehan se taitaa jäädä.

- Jukka

Energiatehokkaan rakentamisen ongelmat ja vaihtoehdot

Oulun yliopiston arkkitehtuuri professori Jouni Koiso-Kanttila ilmaisi hiljattain huolensa suomalaisen rakentamisen laadusta ja sen vaikutuksista, kun siirrytään energiatehokkaaseen rakentamiseen. Hyvä ja asiallinen kommentti, sillä rakentamisen laadun ongelmista on viime aikoinakin ollut uutisia, mm. Helsingin Jätkäsaaren Hitas-talosta. Samalla on kuitenkin syytä karistaa mielleyhtymät, että energiatehokas rakentaminen suoraan merkitsisi home- ja muita sisäilmaongelmia.

Netin keskustelupalstoilta voi löytää kommentteja, joiden mukaan passiivitalot jotenkin erityisesti kärsisivät (tai tulisivat kärsimään) homeongelmista. Tällaisia mielipiteitä on kaikenlaisten ”asiantuntijoiden” helppo netissä heitellä ilman mitään tutkimus- tai kokemuspohjaa, ja useimmiten nimimerkkien suojissa.

Ei oikein rakennettu passiivitalo ole mitenkään altis homeongelmille. Sen sijaan ongelmia voi tulla, aivan kuten ”tavanomaisissa” taloissakin, jos on tehty rakennusvirheitä. Passiivitalojen ongelmista ilman tietopohjaa netissä vouhottavien olisikin hyvä suunnata energiansa rakentamisen laadusta huolehtimiseen, kuten professori Koiso-Kanttila tekee.

Jos oikein muserruttaisiin esitettyjen pahimpien pelkojen alla ja pidettäisiin energiatehokasta rakentamista aivan mahdottomana, niin mikä olisi vaihtoehto?

1) Ei pyritäkään rakentamaan energiapihejä taloja, vaan samanlaisia taloja kuin tähänkin asti.

Suomalaisten ilmastopäästöistä asuminen tuottaa n. 30 %. Vaikka erilaisiakin mielipiteitä on, on aika kiistatonta, että ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt lämmittävät maapalloa ja vaikuttavat ilmastoon kaikkialla. Ilman päästörajoituksia tuloksena on mullistuksia, jotka muuttavat totuttua maailmanjärjestystä. Tämän vuoksi suomalaisilla on velvollisuus, ja Suomi on siihen myös sitoutunut, rajoittaa päästöjään ja siten pyrkiä hillitsemään ilmastonmuutosta. Asuminen ei ole ainoa alue, jossa toimenpiteitä on tehtävä, mutta sitä ei myöskään voida ohittaa, jotta tavoitteisiin päästään.

2) Kuten edellä, mutta vähennetään energiankulutusta polttamalla takkaa niin maan perusteellisesti.

Kuinka moni sitä takkaa sitten vapaaehtoisesti muistaisi ja jaksaisi polttaa pitemmän päälle? Voisi laiskuus iskeä. On myös hyvä huomata, että puun polttaminen takassa ei ole ihan ongelmatonta sekään pienhiukkaspäästöjen vuoksi.

3) Odotetaan, että teknologia tai muu ”kehitys” kehittyy ja aletaan vasta sitten rakentaa energiapihejä taloja.

Saaduista kokemuksista on hyvä ja pitääkin oppia. Kun kuitenkin otetaan huomioon, mikä on asuntokannan uusiutumisvauhti (nyt rakennettavaan taloon tehdään isoja peruskorjauksia vasta usean vuosikymmenen päästä), ei asiassa voida vitkutella, vaan muutos on aloitettava nyt. Asunnonrakentajan ja –omistajan kannalta tuskin on taloudellisesti järkevää, että uuteen (mutta energiaa haaskaavaan) taloon pakotetaan lainsäätäjän toimesta tehtäväksi isoja ”energiaremontteja” viiden tai kymmenen vuoden päästä rakentamisesta.

4) Tuotetaan kaikki talojen tarvitsema energia ympäristöystävällisesti, jolloin ei ole väliä, kuinka paljon sitä kuluu.

Tämä ei ole ihan nykypäivää vielä, olettaen, että talosta ei samalla tehtäisi energiapihiä. Mutta jos tämä olisi mahdollista, niin eikö tosiaan voisi ajatella, että talo saa kuluttaa vaikka kuinka paljon energiaa, jos se kaikki tuotetaan ympäristöä rasittamatta? Ehkäpä ei. Jos tähän tilanteeseen päästään, niin miksi energia pitäisi tuhlata asumiseen? Yhdistettynä energiatehokkaaseen taloon tästä olisi parhaimmillaan tuloksena ylijäämäenergiaa, jonka talon omistaja (tai kuka sen onkaan tuottanut) voisi myydä ja siten hyötyä taloudellisesti, ja jota samalla voitaisiin käyttää pienentämään sähköntuotannon päästöjä jossain muualla.

5) Jokin muu, mikä?

Niin, mikä?

- Jukka

Sataa, sataa… – Miten aurinkokeräimet ovat toimineet?

Ilmatieteenlaitoksen tiedotteet vahvistavat, että tuntuma sateisesta kesästä ei ole pelkkää kuvitelmaa. Kesäkuun sateet olivat n. 1,5 -2-kertaiset pitkän ajan keskiarvoon nähden ja heinäkuussa, vaikka alueellinen vaihtelu oli suurta, vettä tuli paikoin myös kaksinkertainen määrä suhteessa keskiarvoon.

Kun sataa, ei yleensä paista. Kun ei paista, vaikuttaa se aurinkokeräimiin. Kuinka hyvin keräimet ovat siis tänä kesänä vettä lämmittäneet?

Viime kesä oli lämmin ja aurinkoinen. Heinäkuun loppuun mennessä keräimet olivat viime vuonna lämmittäneet varaajan vettä noin 750 tunnin ajan. Tänä vuonna vastaava luku oli 720. Jäljessä siis oltiin.

Absoluuttisia tuntimääriä tärkeämpää on kuitenkin se, ovatko keräimet riittäneet käyttöveden lämmittämiseen? Ja vastaus on, että kyllä ovat. Sähkövastus on pysynyt pois päältä, eikä vettä ole takallakaan lämmitetty. Ihan kesäkuun alussa taisimme polttaa pesällisen ja nyt elokuun puolivälissä toisen, mutta siinä se sitten on.

Lisätään samaan syssyyn myös kuva alkuvuoden sähkönkulutuksesta. Kiitos huhtikuun alhaisen lukeman, vielä ollaan vähän viime vuoden kulutuksen alla. Muina kuukausina on yleensä vähän ylitetty viime vuosi, ja ainakin osaltaan tähän vaikuttaa saunan kiuas, joka ei vielä vuosi sitten tähän aikaan ollut käytössä.

Energiansäästäjän näkökulmasta ei siis syytä voivotteluun kesäsäiden puolesta.

- Jukka

Maakairausta eli aidan perustuksia

Meidän rakennusprojektissamme on pihalla vielä yksi suurempi ponnistus jäljellä – aidan tekeminen. Aidan toteutustapaa on pohdittu passiivisesti ja aktiivisesti jo jonkin aikaa. Toisaalta emme ole halunneet valaa harkoista raskasta perustusta aidalle ja toisaalta maahan lyötävät kiilamaiset pilarijalat ovat epäilyttäneet tukevuutensa puolesta. Ruuvipaalujakin olemme harkinneet, mutta ne ovat aika tyyriitä ja lähistölläkin on esimerkkejä siitä, että ne on vaikea saada suoraan. Olemme siis päätyneet harjateräs-betonivalu-pilarikenkä-yhdistelmään. Ja aita on tekemistä vaille valmis! :)

Viime viikonloppuna kyllä aloitin konkreettisetkin toimenpiteet aidan toteuttamiseksi. Jossain vaiheessa tietoa etsiessä tuli netissä vastaan maakaira. Kovin paljon en käyttökokemuksia löytänyt, joten sen toimivuudesta varsinkaan meidän pihassamme en voinut olla varma, mutta tilasin sellaisen kuitenkin vähän kokeilumielessä. Paketin saavuttua tehdyt koekairaukset antoivat varovaisen positiivista, mutta myös negatiivista signaalia. Viime viikonloppuna pääsin sitä kunnolla käyttämään.

Multaan, saveen ja hiekkaan kaira upposi kuin, jos ei nyt sentään kuuma, niin kylmä veitsi voihin. Vastaan ei tullut isoja kiviä ja pienemmät, kairausta haittaavat, sain helposti irti pienellä puutarhan istutuslapiolla. Ehkä rautakankeakin tuli pari kertaa käytettyä, eli ei työ ihan pelkkää kairaamista ollut, mutta mitään todellisia ongelmia ei tullut vastaan. Kuitenkin sitten kun siirryin tonttia aiemmin halkoneen pyörätien alueelle, ei työ olisi pelkällä kairalla onnistunut. Kiviä, pääosin onneksi pieniä, oli kiven perään, ja jossain vaiheessa oli jopa helpompaa hakata kangella montun pohjaa ympäriinsä ja kairata sitten irtomaa pois (yleensä ensin käsin kivet poistaen). Selvästi työläämpää siis, mutta lopputulos oli sama. Halutunlainen reikä syntyi, yksi toisensa perään.

Ihan toimiva peli maakaira siis oli, vaikkakin hyödyllisyys (tai ainakin käytön helppous) on pitkälti maaperän laadusta kiinni. Kovin monipuolisesta työkalusta tosin ei ole kyse. Maakairalla voi tehdä reiän maahan ja lisäksi sillä voi tehdä, no, toisen reiän maahan…

Muutama vaihe on kuitenkin vielä edessä rei'istä aidaksi... Työ jatkuu taas tulevana viikonloppuna.

- Jukka

Uusia mahdollisuuksia tilata blogi

Ystävät, sukulaiset ja kumminkaimat ovat nykineet hihasta ja kysyneet, miten saisivat itselleen automaattisesti ilmoituksen blogin uusista kirjoituksista (koska eivät siis malta odottaa niitä lukemaan pääsemistä ;-). Sehän onnistuu nyt kahdellakin tavalla:

Jos sinulla on Facebook-tili, mene Oy Timber Frame Ltd:n Facebook-sivulle ja paina Tykkää-nappia. Blogin tekstit ilmestyvät Timber Frame Hirsitalot –sivulla ja näkyvät tämän jälkeen Facebookin Uutisissasi.

Jos taas haluat saada tiedon uusista blogikirjoituksista sähköpostiisi, on sekin nyt mahdollista. Lisäsin blogin oikeaan laitaan kentän, johon sähköpostiosoitteesi kirjoittamalla ja ”Submit”-nappia painamalla ilmestyy sähköpostiisi ilmoitus uudesta kirjoituksesta.

Napin painamisen jälkeen aukeaa ikkuna "Email Subscription Request", jossa täytyy alalaidassa olevaan kenttään kirjoittaa samat kirjaimet, jotka näkyvät vinossa ja muuten hassusti ikkunan keskellä. "Complete Subscription Request"-napin painamisen jälkeen saat sähköpostiisi ilmoituksen tilauksesta. Sähköpostissa on linkki, jota täytyy vielä klikata tilauksen aktivoimiseksi. Muutama vaihe siis, mutta ei mitenkään vaikeaa. Jos tämä tuntuu hankalalta, niin yllä mainittu tilaaminen Facebookissa onnistuu parilla hiiren klikkauksella.

- Jukka

Oliko passiivihirsitalon rakentaminen erilaista?

Blogin vanhassa esittelytekstissä (kyllä, muutin sitä jokin aika sitten, kun viittaus pakkasten alkamiseen ei enää tuntunut kovin ajankohtaiselta...) esitettiin kysymyksenä: ”Poikkesiko [passiivihirsitalon] rakentaminen perinteisestä?”.

No, omaa aiempaa kokemusta talon rakentamisesta ei ole, joten siinä mielessä suoraa vertailua ei kokemusperäisesti voi tehdä, mutta joitain ajatuksia tulee asiasta kuitenkin mieleen:

• Talosta pyrittiin tekemään mahdollisimman tiivis. Tiiviys ei tarkoita totaalista "pullotaloa", vaan höyrynsulkuna käytettiin -- yleensä käytettävän läpäisemättömän muovin sijaan -- kalvoa, joka estää vesihöyryn pääsyn sisältäpäin eristeisiin, mutta joka kuitenkin sallii eristeissä (kesällä) mahdollisesti olevan kosteuden pääsyn pois eristeestä. Tiiviys myös tarkoittaa, ettei talosta karkaa lämmintä ilmaa. Rakentamisessa siis vältettiin sulun rikkomista, teipattiin saumat, jne.
• Eristepaksuudet ovat tavanomaista suurempia, mutta eipä rakentamisessa muuten niiden osalta ihmeellistä ollut. Ulkoseinät ovat vähän perinteistä paksumpia, mitä suunnitteluvaiheessa joskus mietin, mutta reaalimaailmassa asiaa ei huomaa lainkaan (muuta kuin hyvänä äänieristyksenä).
• Pystyhirsirunko nousi nopeasti, eli molemmat kerrokset yhteensä noin viikossa. Tämä hirsipinta on niin haluttaessa suoraan valmis seinien sisäpinta. Me käsittelimme sitä muutamilla eri tavoilla, kuten Elise aiemmin kirjoitti. (Muutamassa paikassa verhoilimme sen kipsilevyllä, ja sen perusteella voi sanoa: a) kipsiseinän tasoittaminen ja hiominen on paikasta, johon aurinko ei paista (verrattuna hirsiseinän käsittelyyn), b) taloissa, joissa kaikki seinät verhoillaan kipsilevyillä, täytyy levyä mennä tajuttomia määriä. Meillä on siis vähän kipsiseiniä, mutta niitäkin levyjä sai kantaa ihan tarpeeksi. Ja siis: mitä enemmän kipsilevyjä, sitä enemmän tasoittamista ja hiomista…)
• Edelliseen liittyen rakennusmiesten on rakennusvaiheessa myös muistettava, että hirsirungon pinta on talon sisäpinta. Ei siis ”hienosäätöä” vasaralla. Meillä taisi parissa sisäkulmassa olla hirren sivussa vasaranjälkiä, mutta ne peitettiin listojen alle.
• Talon hyvä eristys ja tiiviys mahdollistivat ilmanvaihtolämmityksen. Ei siis (rumia) lämmityspattereita tai putkistoja lattiassa.

Tässä nyt ensimmäisenä mieleen tulevat. Täydennetään tarvittaessa…

- Jukka

Elämää pienessä puutarhassa

Kevään ja kesän tullen on talonväki siirtynyt askaroimaan pihalle. Minä olen istuttanut kasveja oikein urakalla, isäntä on tehnyt pieniä viimeistelytöitä taloon ja autotalliin.

Olemme saaneet nauttia kauniista tulppaaniloistosta koko kevään. Viime syksynä istutin kukkapenkkeihin noin 150 sipulia.  Edelleen pihalla kukkii kerrottuja tulppaaneja. Tulppaanien lisäksi pihaltä löytyy kurjenpolven, mansikan, sammalleimun, lemmikin, ukonlaukan ja syreenin kukkia. Niin ja muutama  voikukkakin pilkistää välillä nurmikosta ennen kuin emäntä ehtii nyhtää ne pois.

Viime kesänä istutetusta kasveita kaikki säilyivät hengissä. Pitkään luulin, että loppukesästä istuttamani kärhö kuoli. Vihdoin sekin puskee maanpinnalle vihreää.

Nyt olen istuttanut pihamaalle perennoja, köynnöksiä, yrttejä sekä luumupuun ja kylvänyt kesäkukkia. Ruukkuihin ovat löytyneet tiensä runkoruusu ja tertturuusu. Osan kasveista olen ostanut taimitarhalta, mutta kiitos sukulaisten, paljon olemme myös taimia saaneet. Nyt puutarhassa seurataan köynnösruusun nuppujen turpoamista, silkkiunikkojen ja ruiskaunokkien kasvua ja viinimarjojen kypsymistä.

Kyllä käsien upottaminen multaan käy terapiasta. Talorakentamisessa tottui tekemään niitä ”lopullisia” päätöksiä koko ajan. Puutarhan hoidossa on mahtavaa, kun tietää, että yhtenään voi tehdä muutoksia, jos vain siltä tuntuu. :)

- Elise

Kuumalla katolla, eli aurinkokeräinten pesu

Runsaan siitepölykevään on todella huomannut kaikkialle levinneestä keltaisesta pölykerroksesta. Auto, terassi, katto -- kaikki ovat saaneet osansa. Aurinkokeräimiä katselin joku päivä sillä silmällä, että tarttis tehrä jottain. Hyvin ovat keräimet nyt varaajaa lämmittäneet, ei ole tarvinnut takkaa saatika sitten sähköä käyttää, mutta ihan kaikkein parasta tehoa ei varmaan siitepölykerroksen alta ole saatu irti.

Niinpä sitten kiipesin tänään katolle harjan kanssa ja hilasin vesiletkun perässä. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että tässä välillä ollut öinen saderintama taisi suurimmat siitepölyt putsata, mutta tulipahan nyt homma viimeisteltyä kunnolla. Ja onhan se ehkä hyvä kerran vuodessa kiivetä katolle keräinten ja katon kunto tarkastamaan...

Keräimet ovat tänä keväänä lämmittäneet varaajaa (ja siten siis sekä lämmityksessä käytettävää vettä että käyttövettä) tähän mennessä 371 tunnin ajan. Viime vuonna oltiin samassa luvussa suurin piirtein toukokuun lopussa, eli ihan pikkaisen ollaan viime vuotta edellä.

- Jukka

Hirsitalon terveysvaikutuksista

Suomessa on n. puoli miljoonaa kesämökkiä. Into mökkeillä kertoo suomalaisten kaipuusta luonnon äärelle, mutta kertooko se, että näistä mökeistä aika harva taitaa olla betonia tai ylipäätään muuta kuin puuta, myös ihmisten tiedostetusta ja tiedostamattomasta kaipuusta puutaloon? Tiedostetusti puuta pidetään kauniina ja lämpimänä luonnonmateriaalina. Tiedostamatta puutalo erittää ainetta, joka tekee asukkaista onnellisia! Näin ainakin, mikäli uskomme Maaseudun Tulevaisuuden mainitsemaa itävaltalaistutkimusta, ja miksi emme uskoisi. Tämä aine, alfapineeni, mm. alentaa verenpainetta.

Tällainen aine on esimerkki puun fyysisistä (tai kemiallisista) terveysvaikutuksista, joista toinen on puun positiiviset vaikutukset talon sisäilman laatuun. Hirsi tasaa huoneilman kosteutta. Mutta puulla on myös positiivinen psykologinen terveysvaikutus. Tässä artikkelissa kerrotaan Japanissa ja Norjassa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan puu ”herättää esteettistä mielihyvää, lisää levollisuutta ja sen myötä hyvää mieltä ja oloa”. Samassa artikkelissa Aalto Yliopiston professori Matti Kairi kertoo itävaltalaistutkimuksesta, jossa vertailtiin koulun luokkahuoneiden seinärakenteen vaikutusta sydämen iskutiheyteen. Yli vuoden kestäneiden tutkimusten tulos oli, että massiivipuuseinäisissä luokissa opiskelleitten nuorten pulssi oli keskimäärin 6 lyöntiä minuutissa alhaisempi kuin perinteisissä luokkahuoneissa opiskelleitten! Sillä, onko tämä nyt sitten kemiaa vai psykologiaa, ei juuri ole väliä, mutta mielenkiintoista tämä joka tapauksessa on!

Puun ja metsien terveysvaikutuksista kerrotaan myös tässä Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtajan esityksessä, joka kylläkin menee jo puurakentamisen aihealueen ulkopuolelle, mutta on muuten varsin mielenkiintoinen.  On se puu hieno aine! :)

- Jukka

Alkuvuoden sähkönkulutus

Kuten talomme, myös pihan tulppaanit käyttävät aurinkoenergiaa... :)

Katselin taas sähkönkulutusta, nyt alkuvuoden osalta, kun huhtikuun kulutuskin on jo tiedossa. Tammi-maaliskuun kulutus yhteensä ylitti viime vuoden kulutuksen toisin kuin aiemmin arvelin. Syynä kylläkin on helmikuu, jolloin sähköä kului jostain syystä silmiinpistävän paljon. Onhan helmikuu toki kylmin kuukausi, mutta se ei pelkästään selitä asiaa, vaan olemme jollain tavoin myös omilla toimillamme ”edistäneet” kulutusta. Todennäköisesti hyödynsimme takkaa huonommin ja olemme myös käyttäneet ”kotitaloussähköä” (eli muuhun kuin lämmitykseen) poikkeavan paljon.

Sen sijaan siinä olin aiemmissa arveluissani oikeassa, että viime vuonna kevään sähkönkulutus oli turhan suurta. Tänä vuonna laitoimme sähkövastuksen pois päältä jo huhtikuun alkupuolella, ja tulos näkyy huhtikuun sähkönkulutuksessa! Aurinkokeräimet ja tarvittaessa vesikiertotakka ovat lämmittäneet varaajan veden. Tämän ansiosta koko alkuvuoden kulutus on hieman pienempää kuin vuosi sitten. Aikalailla samalla ”hehtaarilla” (ellei peräti aarilla) kulutuksessa kuitenkin alkuvuonna ollaan.

- Jukka

Vihdoin liesituuletin

Nyt meillä on liesituuletin. Yli vuosi ehdittiin asua talossa ennen kuin se löysi paikkansa. Alkuun meidän oli vaikea löytää sopivan näköistä ja hintaista. Siinä vaiheessa, kun kettiön katto oli jo asennettu, löysin uudenlaisen katon sisään upotettavan liesituulettimen. Se olisi ollut mieluisa, mutta enää sitä ei kattoon saanut asennettua.

Pitkien nettisurffailujen jälkeen löysimme sopivan oloisen ja näköisen liesituulettimen. Tilasimme sen suoraan Saksasta. Jos liesituulettimen olisi ostanut Suomesta, niin siitä olisi saanut pulittaa tuplahinnan.

Talon rakennusvaiheessa pyrittiin välttäämään kaikkia ylimääräisiä aukkoja talon rungossa, jotta energiatehokkuus pysyy mahdollisimman hyvänä. Sen takia liesituuletinkin toimii aktiivihiilisuodattimella eikä sitä varten ei ole tarvinnut tehdä hormia talon rungon läpi.

-Elise

Kevättä ilmassa

Talitiainen on löytänyt pesäpaikan läheisen puun pöntöstä. Nurmi vihertää (joukossa kyllä muutama rikkaruohokin). Tulppaanin varret kurottelevt maasta. Balkaninvuokoista ei näy vielä elonmerkkejä. Tikka on rummuttanut jo viikon kosiorummutuksiaan katuvalon metallikupuun.

Minä kökin joka päivä tutkimassa, että näkyykö viime kesänä ja syksynä istutetuissa kasveissa jälleen elämää. Rusakko ja myyrät eivät ainakaan ole päässeet tekemään tuhojaan. Mielessä pyörii suunnitelmia uusista istutuksista. Sormet syyhyävät, mutta vielä pitää malttaa.

Viime kesänä saimme pihan jo melko hyvälle mallille. Pitkä työlista odottaa silti vielä tekijäänsä pienellä pihallamme. Suurimpana hommana on aidan rakentaminen. Pian pitää kuitenkin ryhtyä ikkunoiden pesuun, sillä kevätaurinko paljastaa tarpeen armottomasti. Eilen tyhjensin takan tuhkasta. Eiköhän anneta sille nyt lomaa. Saa aurinko hoitaa vedenlämmityshommat. :)

-Elise

Hirsiseinän ekokilpailukyky

Joitain päiviä sitten oli uutisissa, miten puurakentamisen osaajista on Suomessa pulaa ja alan koulutusta on ajettu alas. Ei osaaminen vielä ole hävinnyt, mutta suuntana tämä kuulostaa huolestuttavalta.

Erityisesti tämä uutinen kiinnitti huomioni, kun olin juuri lueskellut puurakentamisen ja erityisesti hirsirakentamisen ekologisuudesta. Löysin aiheeseen liittyen mielenkiintoisen raportin, jossa vertailtiin hirsiseinää muihin seinärakenteisiin. Tämän raportin valossa on selvä, että Suomen tulisi todella vahvasti panostaa hirsirakentamiseen ja laajemmin puurakentamiseen. Hirsiseinä on hiilinielu, johon sitoutuu hiiltä sen sijaan, että se vapautuisi hiilidioksidina ilmakehään. Hirsiseinän valmistuksen energiankulutus on selvästi kaikkien muiden seinärakenteiden vastaavaa pienempi. Hirsiseinän rakentamisen hiilidioksidipäästöt ovat n. kuudesosa betoni- tai tiiliseinän rakentamisen päästöistä. Hirsiseinä voidaan elinkaarensa lopussa kierrättää bioenergiaksi. Ja niin edelleen.



Toisen raportin innoittamana laskeskelin, että meillä on talon ja autotallin hirsiseinissä ja välipohjissa n. 53 kuutiota puuta (+ kaikki ulko- ja sisäverhoilut ynnä muut päälle). Se sisältää n. 11 140 kg hiiltä, joka taas vastaa n. 40 900 kg hiilidioksidia päästessään vapautumaan ilmaan. Tämä määrä hiilidioksidia on siis pysyvästi sitoutunut taloomme. Uusien autojen keskimääräisillä päästöillä ja autoilla keskimäärin vuodessa ajettavalla kilometrimäärällä tämä vastaa n. 16 vuoden autoilua. Tiilitalon rakentamalla olisin hiilen sitomisen sijaan aiheuttanut viisinumeroisen kilogrammamäärän hiilidioksidin vapautumista ilmaan.

Lähde: Matti Alasaarela: Hirsiseinän ekokilpailukyky

Puurakentamiseen ja sen osaamisen kehittämiseen siis lisää vauhtia ja panostuksia! Vielä löysin yhden raportin, jossa mainitaan, että puurakentamisen markkinaosuuden lisääminen Euroopassa 10 %:lla merkitsisi 25 %:n osuutta Kioton ilmastosopimuksen tavoitteesta. Ei siis ole ihan sama, mistä talonsa rakentaa!

- Jukka

Valkoinen keittiö

Tänään sain vihdoin tilattua keittiötoimittajalta muutaman lisäosan keittiöömme. Keittiö on osoittautunut toimivaksi, mutta yhden alakaapin vedettävine hyllyineen päätin vaihtaa laatikostoksi. Keittiön suunnittelun aloitimme jo hyvin aikaisessa vaiheessa, taloprojektimme alkutaipaleella. Matkan varrella ajatukset muuttuivat aika paljon. Nyt keittiö näyttääkin aika erilaiselta kuin aivan ensimmäisissä suunnitelmissa. Lopputulokseen olen kyllä ollut tyytyväinen, niin toiminnallisuuteen kuin ulkonäköönkin. Vielä meiltä puuttuu liesituuletin. Se on kyllä jo olemassa. Asennusta vailla.

Tavallisemmassa vaakahirsitalossa hirsien painuminen pitää ottaa huomioon mm. keittiötä asennettaessa. Pystyhirsitalossa ei seinien painumista tapahdu. Niinpä keittiössä eikä esimerkiksi laatoitetuissa tiloissa tarvitse välittää seinien painumisesta.

Erityisen paljon pidän keittiön massiivitammitasoista. Hoitoahan ne tietysti hieman tarvitsevat, mutta tämä perhe pitää massiivipuusta. Myös kulmaus, johon voi piilottaa kodinkoneita katseilta piiloon, toimii. Siihen saimme idean brittiläisestä sisustuskirjasta.

-Elise

Aurinkokeräimet lämmittävät!

Julistan virallisesti ja juhlavasti aurinkolämmityskauden avatuksi! Ensimmäisten kolmen tunnin verran auringon lämpöä on nyt kerätty talteen.

Viime viikolla jo harkitsin katolle kiipeämistä keräimiä lumesta putsaamaan, mutta maltoin kuitenkin odottaa. Nyt viikonlopun lämmin keli on sulattanut lunta niin, että sitä on enää noin kolmasosalla keräinten alasta. Tulevan alkuviikon jälkeen ei varmaan enää yhtään. Ja sitä paremmin keräimet sitten toimivat!

Oman talon keräinten kuvaa odotellessa lainataan kuvaa valmistajalta...

Viime vuonna keräimet toimivat aina lokakuun loppupuolelle asti, jolloin maaliskuun puolivälin kieppeiltä laskettuna aurinkolämmityskauden pituudeksi tulee seitsemän ja puoli kuukautta. Sinä aikana keräimet viime vuonna tuottivat lämpöä 997 tunnin ajan. Siis 997 tunnin ajan ilmaista uusiutuvaa energiaa. Panee ihan hymyilemään... :)

Auringonpaiste kohottaa kyllä muutenkin mielialaa! Kevät tuli, lumi suli...

- Jukka

Yksivuotisjuhlapäivä

Juuri tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun muutimme uuteen taloomme. Hip hei, huraa, ja rommia pullo! Naapurit ja sukulaiset eivät näytä tätä merkkipaalua muistaneen, sillä onnittelusoittoja ei ole kuulunut, lahjoista puhumattakaan... :)

No, itsekin vietimme merkkipäivää ns. työn merkeissä. Viikonlopun projektina oli nikkaroida kellarin varastoon hyllyjä. Varastohuone otettiin kyllä käyttöön jo aikoja sitten, mutta tavarat ovat olleet lattialla pinoissa ja muuten sikin sokin. Joten ei muuta kuin kaikki tavarat ulos ja hyllyä tekemään! Suunnitellut kaksi hyllyä nousivat mukavasti viikonlopun aikana, ja seuraava kunnianhimoinen ajatus olisi käydä tavarat läpi ennen takaisin varastoon kantamista ja erottaa jyvät akanoista...

Aurinko on paistanut koko viikonlopun ja päivät ovat olleet kevättalvisen hienoja. Lumi on alkanut sulaa, ja auringon lämpö on jo väkisin vienyt ajatukset katolla oleviin aurinkokeräimiin. Jokohan ne kohta... Vielä niiden päällä on lunta, joten keräinten lämpötila ei pääse nousemaan, mutta mieleen on jo hiipinyt, että pitäisi kiivetä katolle auttamaan luontoäitiä keräinten päällä olevan lumen poistamisessa... Ei auringon lämpö varmaankaan vielä riitä, mutta lämpötilan nousemista olisi mielenkiintoista seurata.

- Jukka

Maalari maalaa taloa

Lämmin vesi valuu hanasta. Hinkkaan maalaustelaa puhtaaksi. Tiedä sitten monennettako kertaa. Muistelen kuinka rakennusvaiheessa tuttu kommentti suustani oli: ”Jatkan maalausta huomenna. Turha näitä on nyt pestä. Laitan muovipussiin.” Muutama tela ja pensseli siinä taisi tuhoutua, sillä ne ehtivät kuivua ennen maalarin paluuta työmaalle.

Ennen talon sisäpintojen viimeistelyn aloittamista mietimme pitkään, että mitä ja minne. Päädyimme siihen, että hirsipinta jää näkyviin pääosin. Jälkikäteen ajatellen  olen siitä hyvin iloinen, sillä kipsiseinien tasoitus ja hiominen ei kyllä ollut minun juttuni.

Maalausurakkamme ihka ensimmäinen etappi oli keittiön hirsiseinä. Se sai verhokseen tumman saunasuojan.

Suurin osa seinistä maalattiin läpikuultavalla lakalla, josta myös puun omat kuviot kuultavat kauniisti läpi.

Muutaman hirsiseinän maalasimme valkoisella peittävällä kalustemaalilla. Kiitos rautakaupan myyjän, joka ehdotti kalustemaalia. Hieman kiiltävä pinta näyttää kivalta puuseinässä.

Suljen vesihanan. Tela on vihdoin puhdas. Kellarin viimeistelymaalaukset ovat tältä päivältä ohi. Nyt maalaushommiin tarttuminen on ollut mukavaa, mutta kyllä se silloin rakennusvaiheessa jo alkoi kyllästyttää. Onneksi apumaalareita löytyi lähisuvusta. Kiitos kaikille maalareille, hyvää jälkeä tuli!

-Elise

Raksa continued

Yleensä rakennusprojektin tai pienemmänkin remontin valmistumista mitataan kyselemällä, että onkos kaikki listat jo asennettu? Meillä ei näin ”pikkumaisista” mittareista ole toistaiseksi tarvinnut välittää, sillä kellari on varmistanut, ettei ”to do”-lista ole päässyt tyhjenemään.

Kellarin osalta on eletty hieman hiljaiseloa, kun kevät, kesä ja syksy menivät ennemminkin asuinkerrosten viimeistelyyn ja piha- ja muihin ulkohommiin. Ja ehkä sitä tahtikin vähän hidastui muuton jälkeen… On kellarissakin saatu pari varastohuonetta tarkoituksensa mukaiseen käyttöön, mutta isommat tilat ovat betoni-/kipsipintaisina odottaneet aikaa parempaa.

Ja nyt! Nyt parempi aika on koittanut! :) Viikonlopun rautakauppareissuilla palautuivat katto- ja lattiamateriaalipaketteja kantaessa mieleen ihan ”oikeat” raksa-ajat. Rautakauppareissujen määrä ei todellakaan ole ihan pieni ja kaikenlaista kassia, pakettia, levyä ja ties mitä sieltä on tullut kotiin kannettua, mikä alkoi jossain vaiheessa jo väsyttääkin. Mutta nyt, jonkinlaisen huoahdustauon jälkeen, pakettien kantaminen olikin oikeastaan ihan kivaa. Ja kivaa se oli ennen kaikkea siksi, että kellarissa on alkanut tapahtua!

Tyydyimme itse apumiehen ja –naisen rooleihin ja annoimme päävastuun tekemisestä ammattilaiselle. Seinää on jo tasoitettu ja maalattu ja kellarin siistimmän osuuden katto ja lattiakin ovat valmiit. Hyvältä näyttää! Oikeastaan on aika hämmästyttävääkin, miten iloiseksi kellarin eteneminen on saanut. Pitääkö sitä ihan itselle ja julkisestikin myöntää, että on se keskeneräisyys tainnut vähän takaraivossa vaivata, vaikka asiasta stressaamista olen kyllä yrittänyt välttää…

Niin, ja niistä listoista. Kyllä ne asuinkerroksissa ovat paikoillaan, ainakin pääosin.

- Jukka

Talon rakenteesta

No niin, aika vierähtikin nopeasti ennen kuin ehdin palata tähän aiemmassa kommentissa olleeseen kysymykseen siitä, millä tavalla meidän talomme rakenne on uusi (kuten ensimmäisessä jutussa kirjoitin).

Selkein ja päällepäin näkyvin ero tyypillisiin hirsitaloihin verrattuna on se, että hirret ovat pystyssä, eivät siis vaakasuorassa. Tämä saattaa äkkiseltään kuulostaa vieraalta, mutta itse asiassa pystyhirsitaloja on Suomessakin ihan perinteisesti tehty ja Norjassa ne ovat paikoin yleisiäkin, ainakin Googlen mukaan. Suomessa toki vaakahirsitalo on yleisempi ja ihmisille tutumpi, mutta Google löytää kyllä Suomestakin paljon tietoa pystyhirrestä.

Kuva varmaankin auttaa hahmottamaan, miltä tällainen pystyhirsi näyttää, ja häivyttää lukijan mielikuvat pystyssä olevista pyöröhirsistä… Hirsi on siis leveää lamellihöylähirttä.

Hirsirungon pystytystä syksyllä 2010.

Valmis hirsipinta.

Vaakahirsitalossa pitää rakenteissa ja asennuksessa huomioida talon painuminen, mutta pystyhirsitalossa tätä ongelmaa ei ole. Pystyhirressä on myös aivan oma ilmeensä. Me pidimme pystyhirrestä heti. Se on materiaalina perinteinen, mutta ulkonäöltään moderni.

Muita niin rakenteellisia kuin sitten talon ominaisuuksiin liittyviä eroja ”tavalliseen” hirsitaloon verrattuna ovat parempi eristys sekä ilmatiiviys. Molemmat näistä liittyvät talon yleisempään passiivitalo-ominaisuuteen. Samasta syystä ikkunat ja ovet ovat tavallista energiatehokkaampia. Ja vielä pitää ominaisuuksista mainita se, että seinärakenteesta johtuen talon äänieristys on erinomainen. Meilläkin on tie tuossa ei-niin-kaukana, mutta eivät juuri äänet sisälle kuulu.

Talomme runko on tosiaan Timber Framen toimittama, ja heidän nettisivultaan löytyy tarkempaakin tietoa rakenteesta.

-Jukka

Vuoden 2011 sähkönkulutus

Vuoden vaihtumisen kunniaksi otin viime vuoden sähkönkulutusluvut hieman tarkempaan analyysiin, kuten jo aiemmin lupailin. Luvut eivät vielä ihan vastaa vuoden asumisen kulutusta, sillä tammi- ja helmikuu olivat vielä rakennusaikaa. Lämmittimiä ja muitakin laitteita oli silloin päällä yötä-päivää, joten vaikka maaliskuukin on kulutukseltaan samaa luokkaa, uskallan odottaa sähköä menevän tämän vuoden alkukuukausina viime vuotta vähemmän. Aika näyttää, olenko oikeassa.

Kuukausittainen kulutus näyttää vuoden 2011 osalta siis tältä:

Yleissilmäyksellä näyttää ihan loogiselta – kylminä talvikuukausina sähköä on kulunut enemmän. Joitain tarkentavia huomioita kuitenkin:

• Tammi-helmikuu oli siis vielä rakennusaikaa, maaliskuussakin oli vielä myöhempiä kuukausia enemmän viimeistelytöitä
• Kevään kulutus oli ”turhan” suurta – emme hyödyntäneet takkaa vielä samalla lailla kuin myöhemmin ja sähkövastus oli päällä liian pitkään
• Saunan sähkökiuas alkoi nostaa lukemia vasta loka-marraskuussa
• Varaajan vastuksen laitoimme päälle jälleen vasta marraskuun lopulla, kulutuksen nousu näkyy joulukuun luvussa (kuten ehkä myös jouluvalmistelut)

Koko vuoden kulutus oli 10508 kWh. Onko se sitten paljon vai vähän? Netistä löytyvien tietojen (Vattenfall, Suur-Savon sähkö, Oulun sähkönmyynti, Korpelan voima) mukaan 120 neliön, neljän asukkaan, sähkölämmitteisen omakotitalon sähkönkulutus on noin 18 000 – 21 000 kWh vuodessa. Meillä huoneistoala on 162 neliötä ja lisäksi kellari, jota tosin ei meillä ole erityisesti lämmitetty. Jos tuo 120 neliötä skaalataan 162 neliöksi (kellaria ei siis huomioida lainkaan), saadaan sähkönkulutuksen vertailuluvuksi n. 22 000 – 28 000 kWh (riippuen vähän, miten skaalauksen tekee). Sähkölämmitteiseen normaalitaloon nähden meidän kulutuksemme oli siis tällä tavalla laskien reilu kolmasosa – vajaa puolet. Kuulostaa ihan hyvältä! Kotitaloussähkön osuus lienee samaa suuruusluokkaa niin meillä kuin vertailutiedoissa, jolloin pienempi sähkönkulutus meillä perustuu aivan valtaosin pienempään lämmityksen tarpeeseen.

Ihan koko totuushan tuo ei vielä ole. Kulutus ei tosiaan ole vielä 12 asuinkuukaudelta. Lisäksi kokonaisenergiankulutuksen arvioinnissa pitää huomioida myös muut energianlähteet, ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin kokonaisarvioinnissa tulisi varmaan huomioida myös ensimmäisen vuoden aikana tapahtuneen talon hirsien kuivumisen kuluttama energia. Täytyypä jatkaa harjoituksia…

- Jukka

Lämmitysjärjestelmästä

Helsingin Sanomien nettiuutinen kertoi eilen uusiin rakentamismääräyksiin liittyen uusista energiatodistuksista ja siitä, miten jatkossa E-luvun laskentaan vaikuttaa paitsi rakennuksen energiankulutus myös se, miten energia on tuotettu. Ympäristöä säästäviä energiamuotoja pyritään siis suosimaan. Minusta ihmisiä on hyvä ohjata valitsemaan ympäristöystävällisiä energianlähteitä. Jos se onnistuu näin, niin hyvä.

Meillä uusiutuvaa energiaa hyödynnetään lämmittämällä varaajaa talon katolla olevilla aurinkokeräimillä sekä vesikiertoisella takalla. Varaajaa sitten käytetään niin koko talon kuin lämpimän käyttöveden lämmittämiseen. Näin keskellä talvea keräimet eivät lämpöä sentään tuota, mutta keväästä syksyyn ne toimivat yhden vuoden kokemusten perusteella hyvin. Talvella käytetään sitten enemmän takkaa. Lisäksi ilmanvaihtokoneen tuloilma esilämmitetään maassa olevan lämmönkeräysputkiston avulla. Varaajassa on toki myös sähkövastus, jolla sitä tarvittaessa lämmitetään, tarkoittaen siis talvisaikaa.

Näin emme siis mielestäni ole ihan ”pahoja sähkölämmittäjiä”, mutta niin vain meidänkin talo on ”virallisissa kaupungin papereissa” sähkölämmitteinen, johtuen siis tuosta varaajan sähkövastuksesta. Eipä sillä muuta merkitystä taida olla, mutta meidän panoksemme uusiutuvan energian käytössä ei siis taida ainakaan missään tilastoissa näkyä…

Minulla on ollut mielessä käydä viime vuoden sähkönkulutusta läpi ja katsoa, mitä siitä selviää. Palaan asiaan, kunhan saan analyysin tehtyä.

- Jukka