Talon rakenteesta

No niin, aika vierähtikin nopeasti ennen kuin ehdin palata tähän aiemmassa kommentissa olleeseen kysymykseen siitä, millä tavalla meidän talomme rakenne on uusi (kuten ensimmäisessä jutussa kirjoitin).

Selkein ja päällepäin näkyvin ero tyypillisiin hirsitaloihin verrattuna on se, että hirret ovat pystyssä, eivät siis vaakasuorassa. Tämä saattaa äkkiseltään kuulostaa vieraalta, mutta itse asiassa pystyhirsitaloja on Suomessakin ihan perinteisesti tehty ja Norjassa ne ovat paikoin yleisiäkin, ainakin Googlen mukaan. Suomessa toki vaakahirsitalo on yleisempi ja ihmisille tutumpi, mutta Google löytää kyllä Suomestakin paljon tietoa pystyhirrestä.

Kuva varmaankin auttaa hahmottamaan, miltä tällainen pystyhirsi näyttää, ja häivyttää lukijan mielikuvat pystyssä olevista pyöröhirsistä… Hirsi on siis leveää lamellihöylähirttä.

Hirsirungon pystytystä syksyllä 2010.

Valmis hirsipinta.

Vaakahirsitalossa pitää rakenteissa ja asennuksessa huomioida talon painuminen, mutta pystyhirsitalossa tätä ongelmaa ei ole. Pystyhirressä on myös aivan oma ilmeensä. Me pidimme pystyhirrestä heti. Se on materiaalina perinteinen, mutta ulkonäöltään moderni.

Muita niin rakenteellisia kuin sitten talon ominaisuuksiin liittyviä eroja ”tavalliseen” hirsitaloon verrattuna ovat parempi eristys sekä ilmatiiviys. Molemmat näistä liittyvät talon yleisempään passiivitalo-ominaisuuteen. Samasta syystä ikkunat ja ovet ovat tavallista energiatehokkaampia. Ja vielä pitää ominaisuuksista mainita se, että seinärakenteesta johtuen talon äänieristys on erinomainen. Meilläkin on tie tuossa ei-niin-kaukana, mutta eivät juuri äänet sisälle kuulu.

Talomme runko on tosiaan Timber Framen toimittama, ja heidän nettisivultaan löytyy tarkempaakin tietoa rakenteesta.

-Jukka

Vuoden 2011 sähkönkulutus

Vuoden vaihtumisen kunniaksi otin viime vuoden sähkönkulutusluvut hieman tarkempaan analyysiin, kuten jo aiemmin lupailin. Luvut eivät vielä ihan vastaa vuoden asumisen kulutusta, sillä tammi- ja helmikuu olivat vielä rakennusaikaa. Lämmittimiä ja muitakin laitteita oli silloin päällä yötä-päivää, joten vaikka maaliskuukin on kulutukseltaan samaa luokkaa, uskallan odottaa sähköä menevän tämän vuoden alkukuukausina viime vuotta vähemmän. Aika näyttää, olenko oikeassa.

Kuukausittainen kulutus näyttää vuoden 2011 osalta siis tältä:

Yleissilmäyksellä näyttää ihan loogiselta – kylminä talvikuukausina sähköä on kulunut enemmän. Joitain tarkentavia huomioita kuitenkin:

• Tammi-helmikuu oli siis vielä rakennusaikaa, maaliskuussakin oli vielä myöhempiä kuukausia enemmän viimeistelytöitä
• Kevään kulutus oli ”turhan” suurta – emme hyödyntäneet takkaa vielä samalla lailla kuin myöhemmin ja sähkövastus oli päällä liian pitkään
• Saunan sähkökiuas alkoi nostaa lukemia vasta loka-marraskuussa
• Varaajan vastuksen laitoimme päälle jälleen vasta marraskuun lopulla, kulutuksen nousu näkyy joulukuun luvussa (kuten ehkä myös jouluvalmistelut)

Koko vuoden kulutus oli 10508 kWh. Onko se sitten paljon vai vähän? Netistä löytyvien tietojen (Vattenfall, Suur-Savon sähkö, Oulun sähkönmyynti, Korpelan voima) mukaan 120 neliön, neljän asukkaan, sähkölämmitteisen omakotitalon sähkönkulutus on noin 18 000 – 21 000 kWh vuodessa. Meillä huoneistoala on 162 neliötä ja lisäksi kellari, jota tosin ei meillä ole erityisesti lämmitetty. Jos tuo 120 neliötä skaalataan 162 neliöksi (kellaria ei siis huomioida lainkaan), saadaan sähkönkulutuksen vertailuluvuksi n. 22 000 – 28 000 kWh (riippuen vähän, miten skaalauksen tekee). Sähkölämmitteiseen normaalitaloon nähden meidän kulutuksemme oli siis tällä tavalla laskien reilu kolmasosa – vajaa puolet. Kuulostaa ihan hyvältä! Kotitaloussähkön osuus lienee samaa suuruusluokkaa niin meillä kuin vertailutiedoissa, jolloin pienempi sähkönkulutus meillä perustuu aivan valtaosin pienempään lämmityksen tarpeeseen.

Ihan koko totuushan tuo ei vielä ole. Kulutus ei tosiaan ole vielä 12 asuinkuukaudelta. Lisäksi kokonaisenergiankulutuksen arvioinnissa pitää huomioida myös muut energianlähteet, ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin kokonaisarvioinnissa tulisi varmaan huomioida myös ensimmäisen vuoden aikana tapahtuneen talon hirsien kuivumisen kuluttama energia. Täytyypä jatkaa harjoituksia…

- Jukka

Lämmitysjärjestelmästä

Helsingin Sanomien nettiuutinen kertoi eilen uusiin rakentamismääräyksiin liittyen uusista energiatodistuksista ja siitä, miten jatkossa E-luvun laskentaan vaikuttaa paitsi rakennuksen energiankulutus myös se, miten energia on tuotettu. Ympäristöä säästäviä energiamuotoja pyritään siis suosimaan. Minusta ihmisiä on hyvä ohjata valitsemaan ympäristöystävällisiä energianlähteitä. Jos se onnistuu näin, niin hyvä.

Meillä uusiutuvaa energiaa hyödynnetään lämmittämällä varaajaa talon katolla olevilla aurinkokeräimillä sekä vesikiertoisella takalla. Varaajaa sitten käytetään niin koko talon kuin lämpimän käyttöveden lämmittämiseen. Näin keskellä talvea keräimet eivät lämpöä sentään tuota, mutta keväästä syksyyn ne toimivat yhden vuoden kokemusten perusteella hyvin. Talvella käytetään sitten enemmän takkaa. Lisäksi ilmanvaihtokoneen tuloilma esilämmitetään maassa olevan lämmönkeräysputkiston avulla. Varaajassa on toki myös sähkövastus, jolla sitä tarvittaessa lämmitetään, tarkoittaen siis talvisaikaa.

Näin emme siis mielestäni ole ihan ”pahoja sähkölämmittäjiä”, mutta niin vain meidänkin talo on ”virallisissa kaupungin papereissa” sähkölämmitteinen, johtuen siis tuosta varaajan sähkövastuksesta. Eipä sillä muuta merkitystä taida olla, mutta meidän panoksemme uusiutuvan energian käytössä ei siis taida ainakaan missään tilastoissa näkyä…

Minulla on ollut mielessä käydä viime vuoden sähkönkulutusta läpi ja katsoa, mitä siitä selviää. Palaan asiaan, kunhan saan analyysin tehtyä.

- Jukka

Ensimmäinen joulu

Vielä pari päivää ennen joulua maassa käväissyt ohuen ohut lumikerros hävisi täysin ennen jouluaattoa, ja pihan nurmikko väritti joulua. Joulun väri toki vihreäkin… Lumi olisi ollut piste iin päälle, mutta ei sen puuttuminen lopulta paljon haitannut. Meille joulu oli joka tapauksessa erityinen ja joulumieli pinnassa, sillä vietimme ensimmäistä joulua uudessa kodissamme. Raksapäiväkirja kertoo, että viime vuonnakin pidimme joulutaukoa, mutta Tapaninpäivän jälkeen olimme taas työn touhussa seiniä maalaamassa, kellaria siivoamassa ja keittiön kalusteita hakemassa. Sää suosi silloin rakentamista (ei vesisadetta…) ja lumi peitti armollisesti pihan roskat, laudanpätkät ja yleisen keskeneräisyyden.

Joulun perinteistä vanhin luonnollisesti on pimeyden suojissa kuusen varastaminen, mielellään naapurin metsästä, mutta me tyydyimme virittelemään joulutunnelmaa ihan luvallisella metsänharvennustoiminnalla. Naapureiden pihaistutukset eivät ole vielä niin isoja, että niistä joulupuuta saisi... :) Pystytimme joulukuusen sekä terassille että sisälle. Berliinistä ostamamme joulukoristeet pääsivät vihdoin kotia kaunistamaan, ja kuusen kruunasivat Elisen askartelemat uudet pallot ja rusetit. Kesällä tehty omenahillo paketoitui lahjoiksi ystäville ja sukulaisille.

Jouluvieraat söivät jouluruokia kiitettävissä määrin, mutta lopulta kaikkea oli kyllä kaksi kertaa liian paljon... Ehkä sitten ensi vuonna ei tarvitse syödä jouluruokia ihan koko viikkoa. Yösijakin vieraille maittoi, sillä porukan allergikko kehui nukkuneensa paremmin kuin pitkään aikaan, kun nenä ei mennyt yöllä tukkoon. Kiitokset siis koneelliselle ilmanvaihdolle.

Tapaninpäivän myrsky kolisutteli peltikattoa ja kaatoi pari kertaa terassin joulukuusen, mutta mitään vahinkoa ei onneksi sattunut. Talon tukevat seinät pitivät tuulen ja tuiskun ulkopuolella, ja sisällä nautimme joulun ja takan lämmöstä.

- Jukka

Elämää passiivihirsitalossa

Tervetuloa! Pyyhkikää jalkanne sisään astuessanne, naulakko on siinä vasemmalla. Vierashuone löytyy yläkerrasta. Laitetaanko sauna lämpiämään?

Meillä asuu kaksi henkeä, Elise ja Jukka. Ja me rakensimme – siis me ja toistakymmentä rakentamisen ammattilaista :) – tämän talon.

Kuvasta sitä ei huomaa, mutta talomme runko on hirttä, eli massiivipuuta. Meille oli alusta asti selvää, että haluamme ehdottomasti puutalon. Puu on materiaalina lämmin ja monin tavoin ekologinen, unohtamatta myöskään sen terveysvaikutuksia. Kaiken kaikkiaan siis hieno keksintö. :) Ulkopinta on lautaverhoiltu, ja itse hirsi on näkyvissä talon sisäpinnassa. Rakenne on uusi ja suomalaisen Timber Framen kehittämä.

Toinen asia, mitä ei ulkoapäin näe, on se, että talomme on passiivitalo. Lyhyesti sanoen se tarkoittaa, että talon energiankulutus on huomattavasti ns. normaalitaloa pienempi. Ekologisuus tässäkin mielessä oli meille tärkeää. Pienet, marsilaisen vihreät mies ja nainen sisällämme halusivat tehdä itse ja omalta osaltaan jotain ilmaston, ympäristön ja maapallon puolesta. Rakennusmääräyksetkin ovat jo tähän suuntaan menossa, joten ”vanhanmallisen” (siis energiaa paljon käyttävän) talon rakentaminen enää tässä vaiheessa olisi tuntunut tyhmältä.

Näin talossame lyövät siis kättä perinteinen (”with a twist”) ja moderni. Tässä blogissa kerromme elämästämme passiivihirsitalossamme.