Kevättä ilmassa

Talitiainen on löytänyt pesäpaikan läheisen puun pöntöstä. Nurmi vihertää (joukossa kyllä muutama rikkaruohokin). Tulppaanin varret kurottelevt maasta. Balkaninvuokoista ei näy vielä elonmerkkejä. Tikka on rummuttanut jo viikon kosiorummutuksiaan katuvalon metallikupuun.

Minä kökin joka päivä tutkimassa, että näkyykö viime kesänä ja syksynä istutetuissa kasveissa jälleen elämää. Rusakko ja myyrät eivät ainakaan ole päässeet tekemään tuhojaan. Mielessä pyörii suunnitelmia uusista istutuksista. Sormet syyhyävät, mutta vielä pitää malttaa.

Viime kesänä saimme pihan jo melko hyvälle mallille. Pitkä työlista odottaa silti vielä tekijäänsä pienellä pihallamme. Suurimpana hommana on aidan rakentaminen. Pian pitää kuitenkin ryhtyä ikkunoiden pesuun, sillä kevätaurinko paljastaa tarpeen armottomasti. Eilen tyhjensin takan tuhkasta. Eiköhän anneta sille nyt lomaa. Saa aurinko hoitaa vedenlämmityshommat. :)

-Elise

Hirsiseinän ekokilpailukyky

Joitain päiviä sitten oli uutisissa, miten puurakentamisen osaajista on Suomessa pulaa ja alan koulutusta on ajettu alas. Ei osaaminen vielä ole hävinnyt, mutta suuntana tämä kuulostaa huolestuttavalta.

Erityisesti tämä uutinen kiinnitti huomioni, kun olin juuri lueskellut puurakentamisen ja erityisesti hirsirakentamisen ekologisuudesta. Löysin aiheeseen liittyen mielenkiintoisen raportin, jossa vertailtiin hirsiseinää muihin seinärakenteisiin. Tämän raportin valossa on selvä, että Suomen tulisi todella vahvasti panostaa hirsirakentamiseen ja laajemmin puurakentamiseen. Hirsiseinä on hiilinielu, johon sitoutuu hiiltä sen sijaan, että se vapautuisi hiilidioksidina ilmakehään. Hirsiseinän valmistuksen energiankulutus on selvästi kaikkien muiden seinärakenteiden vastaavaa pienempi. Hirsiseinän rakentamisen hiilidioksidipäästöt ovat n. kuudesosa betoni- tai tiiliseinän rakentamisen päästöistä. Hirsiseinä voidaan elinkaarensa lopussa kierrättää bioenergiaksi. Ja niin edelleen.



Toisen raportin innoittamana laskeskelin, että meillä on talon ja autotallin hirsiseinissä ja välipohjissa n. 53 kuutiota puuta (+ kaikki ulko- ja sisäverhoilut ynnä muut päälle). Se sisältää n. 11 140 kg hiiltä, joka taas vastaa n. 40 900 kg hiilidioksidia päästessään vapautumaan ilmaan. Tämä määrä hiilidioksidia on siis pysyvästi sitoutunut taloomme. Uusien autojen keskimääräisillä päästöillä ja autoilla keskimäärin vuodessa ajettavalla kilometrimäärällä tämä vastaa n. 16 vuoden autoilua. Tiilitalon rakentamalla olisin hiilen sitomisen sijaan aiheuttanut viisinumeroisen kilogrammamäärän hiilidioksidin vapautumista ilmaan.

Lähde: Matti Alasaarela: Hirsiseinän ekokilpailukyky

Puurakentamiseen ja sen osaamisen kehittämiseen siis lisää vauhtia ja panostuksia! Vielä löysin yhden raportin, jossa mainitaan, että puurakentamisen markkinaosuuden lisääminen Euroopassa 10 %:lla merkitsisi 25 %:n osuutta Kioton ilmastosopimuksen tavoitteesta. Ei siis ole ihan sama, mistä talonsa rakentaa!

- Jukka

Valkoinen keittiö

Tänään sain vihdoin tilattua keittiötoimittajalta muutaman lisäosan keittiöömme. Keittiö on osoittautunut toimivaksi, mutta yhden alakaapin vedettävine hyllyineen päätin vaihtaa laatikostoksi. Keittiön suunnittelun aloitimme jo hyvin aikaisessa vaiheessa, taloprojektimme alkutaipaleella. Matkan varrella ajatukset muuttuivat aika paljon. Nyt keittiö näyttääkin aika erilaiselta kuin aivan ensimmäisissä suunnitelmissa. Lopputulokseen olen kyllä ollut tyytyväinen, niin toiminnallisuuteen kuin ulkonäköönkin. Vielä meiltä puuttuu liesituuletin. Se on kyllä jo olemassa. Asennusta vailla.

Tavallisemmassa vaakahirsitalossa hirsien painuminen pitää ottaa huomioon mm. keittiötä asennettaessa. Pystyhirsitalossa ei seinien painumista tapahdu. Niinpä keittiössä eikä esimerkiksi laatoitetuissa tiloissa tarvitse välittää seinien painumisesta.

Erityisen paljon pidän keittiön massiivitammitasoista. Hoitoahan ne tietysti hieman tarvitsevat, mutta tämä perhe pitää massiivipuusta. Myös kulmaus, johon voi piilottaa kodinkoneita katseilta piiloon, toimii. Siihen saimme idean brittiläisestä sisustuskirjasta.

-Elise

Aurinkokeräimet lämmittävät!

Julistan virallisesti ja juhlavasti aurinkolämmityskauden avatuksi! Ensimmäisten kolmen tunnin verran auringon lämpöä on nyt kerätty talteen.

Viime viikolla jo harkitsin katolle kiipeämistä keräimiä lumesta putsaamaan, mutta maltoin kuitenkin odottaa. Nyt viikonlopun lämmin keli on sulattanut lunta niin, että sitä on enää noin kolmasosalla keräinten alasta. Tulevan alkuviikon jälkeen ei varmaan enää yhtään. Ja sitä paremmin keräimet sitten toimivat!

Oman talon keräinten kuvaa odotellessa lainataan kuvaa valmistajalta...

Viime vuonna keräimet toimivat aina lokakuun loppupuolelle asti, jolloin maaliskuun puolivälin kieppeiltä laskettuna aurinkolämmityskauden pituudeksi tulee seitsemän ja puoli kuukautta. Sinä aikana keräimet viime vuonna tuottivat lämpöä 997 tunnin ajan. Siis 997 tunnin ajan ilmaista uusiutuvaa energiaa. Panee ihan hymyilemään... :)

Auringonpaiste kohottaa kyllä muutenkin mielialaa! Kevät tuli, lumi suli...

- Jukka

Yksivuotisjuhlapäivä

Juuri tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun muutimme uuteen taloomme. Hip hei, huraa, ja rommia pullo! Naapurit ja sukulaiset eivät näytä tätä merkkipaalua muistaneen, sillä onnittelusoittoja ei ole kuulunut, lahjoista puhumattakaan... :)

No, itsekin vietimme merkkipäivää ns. työn merkeissä. Viikonlopun projektina oli nikkaroida kellarin varastoon hyllyjä. Varastohuone otettiin kyllä käyttöön jo aikoja sitten, mutta tavarat ovat olleet lattialla pinoissa ja muuten sikin sokin. Joten ei muuta kuin kaikki tavarat ulos ja hyllyä tekemään! Suunnitellut kaksi hyllyä nousivat mukavasti viikonlopun aikana, ja seuraava kunnianhimoinen ajatus olisi käydä tavarat läpi ennen takaisin varastoon kantamista ja erottaa jyvät akanoista...

Aurinko on paistanut koko viikonlopun ja päivät ovat olleet kevättalvisen hienoja. Lumi on alkanut sulaa, ja auringon lämpö on jo väkisin vienyt ajatukset katolla oleviin aurinkokeräimiin. Jokohan ne kohta... Vielä niiden päällä on lunta, joten keräinten lämpötila ei pääse nousemaan, mutta mieleen on jo hiipinyt, että pitäisi kiivetä katolle auttamaan luontoäitiä keräinten päällä olevan lumen poistamisessa... Ei auringon lämpö varmaankaan vielä riitä, mutta lämpötilan nousemista olisi mielenkiintoista seurata.

- Jukka

Maalari maalaa taloa

Lämmin vesi valuu hanasta. Hinkkaan maalaustelaa puhtaaksi. Tiedä sitten monennettako kertaa. Muistelen kuinka rakennusvaiheessa tuttu kommentti suustani oli: ”Jatkan maalausta huomenna. Turha näitä on nyt pestä. Laitan muovipussiin.” Muutama tela ja pensseli siinä taisi tuhoutua, sillä ne ehtivät kuivua ennen maalarin paluuta työmaalle.

Ennen talon sisäpintojen viimeistelyn aloittamista mietimme pitkään, että mitä ja minne. Päädyimme siihen, että hirsipinta jää näkyviin pääosin. Jälkikäteen ajatellen  olen siitä hyvin iloinen, sillä kipsiseinien tasoitus ja hiominen ei kyllä ollut minun juttuni.

Maalausurakkamme ihka ensimmäinen etappi oli keittiön hirsiseinä. Se sai verhokseen tumman saunasuojan.

Suurin osa seinistä maalattiin läpikuultavalla lakalla, josta myös puun omat kuviot kuultavat kauniisti läpi.

Muutaman hirsiseinän maalasimme valkoisella peittävällä kalustemaalilla. Kiitos rautakaupan myyjän, joka ehdotti kalustemaalia. Hieman kiiltävä pinta näyttää kivalta puuseinässä.

Suljen vesihanan. Tela on vihdoin puhdas. Kellarin viimeistelymaalaukset ovat tältä päivältä ohi. Nyt maalaushommiin tarttuminen on ollut mukavaa, mutta kyllä se silloin rakennusvaiheessa jo alkoi kyllästyttää. Onneksi apumaalareita löytyi lähisuvusta. Kiitos kaikille maalareille, hyvää jälkeä tuli!

-Elise

Raksa continued

Yleensä rakennusprojektin tai pienemmänkin remontin valmistumista mitataan kyselemällä, että onkos kaikki listat jo asennettu? Meillä ei näin ”pikkumaisista” mittareista ole toistaiseksi tarvinnut välittää, sillä kellari on varmistanut, ettei ”to do”-lista ole päässyt tyhjenemään.

Kellarin osalta on eletty hieman hiljaiseloa, kun kevät, kesä ja syksy menivät ennemminkin asuinkerrosten viimeistelyyn ja piha- ja muihin ulkohommiin. Ja ehkä sitä tahtikin vähän hidastui muuton jälkeen… On kellarissakin saatu pari varastohuonetta tarkoituksensa mukaiseen käyttöön, mutta isommat tilat ovat betoni-/kipsipintaisina odottaneet aikaa parempaa.

Ja nyt! Nyt parempi aika on koittanut! :) Viikonlopun rautakauppareissuilla palautuivat katto- ja lattiamateriaalipaketteja kantaessa mieleen ihan ”oikeat” raksa-ajat. Rautakauppareissujen määrä ei todellakaan ole ihan pieni ja kaikenlaista kassia, pakettia, levyä ja ties mitä sieltä on tullut kotiin kannettua, mikä alkoi jossain vaiheessa jo väsyttääkin. Mutta nyt, jonkinlaisen huoahdustauon jälkeen, pakettien kantaminen olikin oikeastaan ihan kivaa. Ja kivaa se oli ennen kaikkea siksi, että kellarissa on alkanut tapahtua!

Tyydyimme itse apumiehen ja –naisen rooleihin ja annoimme päävastuun tekemisestä ammattilaiselle. Seinää on jo tasoitettu ja maalattu ja kellarin siistimmän osuuden katto ja lattiakin ovat valmiit. Hyvältä näyttää! Oikeastaan on aika hämmästyttävääkin, miten iloiseksi kellarin eteneminen on saanut. Pitääkö sitä ihan itselle ja julkisestikin myöntää, että on se keskeneräisyys tainnut vähän takaraivossa vaivata, vaikka asiasta stressaamista olen kyllä yrittänyt välttää…

Niin, ja niistä listoista. Kyllä ne asuinkerroksissa ovat paikoillaan, ainakin pääosin.

- Jukka