Passiivitalossa, ja kännykkä toimii!

Vähän joskus harmittaa, kun ihmisille luodaan vääriä mielikuvia yleistävillä otsikoilla. Tämä pätee uutiseen kuin uutiseen ja mediaan kuin mediaan, mutta nyt tämä tuli taas vastaan uutisessa koskien kännyköiden kuuluvuutta passiivitaloissa: "Passiivitalo kaipaa radioaukkoja rakenteisinsa -- muuten kännykkä vaikenee".

Uutinen varmaan pitää sikäli paikkansa, että kivitaloissa tai alumiinivuoratuissa puutaloissakin kännyköiden kuuluvuus voi olla ongelma. Mutta ei meidän talossa mitään tällaista ongelmaa ole. Kännykkä soi ja piipittää ihan normaalisti. Ja selitys löytyy siitä, ettei meillä ole alumiinikalvolla suojattuja eristeitä. Kukas niitä on pakottanut käyttämään? Otsikostahan syntyy väkisin, ellei itse juttua tarkemmin lue, mielikuva kaikkia passiivitaloja koskevasta ongelmasta.

Otsikointi on tietysti tiivistämisen taidetta ja otsikoilla myydään. Mutta ei tuo otsikko nyt ihan totta kuitenkaan ole...

- Jukka

Kannattaako yösähkö?

Kannattaako maksaa sähköstä yöllä vähemmän ja päivällä enemmän verrattuna tasahintaiseen sopimukseen? Olen suhtautunut yösähköön vähän skeptisesti, mutta kun kulutusdata kerran on käytettävissä, niin päätin lopulta ottaa selvää, olisiko yösähkö sittenkin meille kannattava vaihtoehto.

 

Jo aiemmin analysoimistani sähkönkulutustiedoista (kts. aiemmat kirjoitukset täältä ja täältä) saan selville, että halvemman yösähkön aikaan, eli klo 22-07 (kesäaikaan 23-08) välillä, taloudessamme kulutetaan 35 prosenttia sähköstä. Sähköntoimittajamme puolestaan veloittaa yösähköstä yöaikaan 18 prosenttia vähemmän kuin yleissähköstä ja vastaavasti päiväaikaan 11 prosenttia enemmän.

 

 

Yksinkertaisella laskutoimituksella tästä saadaan: 0,35 * (1-0,18) + (1-0,35) * 1,11 = 1,0085. Eli kun luku on suurempi kuin yksi, voidaan todeta, että yösähkösopimus olisi tullut kalliimmaksi kuin yleissähkösopimus Ja toisaalta kun luku on noin vähän päälle yhden, voidaan sanoa, ettei ole hirveän suurta merkitystä, kummanlainen sopimus on.

 

Eipä tarvitse tätäkään enää miettiä...

 

-Jukka

Havaintoja passiivitalon sähkönkulutuksesta, osa 2

Edellisessä kirjoituksessa esitin talomme sähkönkulutuksen kuukausittain ja riippuen ulkolämpötilasta. Mielenkiintoista on myös tarkastella kulutusta kellonajan mukaan jaettuna.

Kuvasta erottuu heti kaksi piikkiä, jotka sijoittuvat töissäolon molemmin puolin. Selittääkö aamun piikin siis kahvinkeitin tai leivänpaahdin? Ei, vaan ennen kaikkea aamusuihku ja sitä seuraava varaajan lämmitys sähkövastuksella, ja ehkä osaltaan talvella käytettävä auton lohkolämmitin. Perustelut tälle näkyy katsottaessa kulutusta kellonajan mukaan erikseen tammikuulle ja kesäkuulle. Aamutoimet ovat samat, mutta kesällä piikkiä ei ole. Töitten jälkeen puolestaan laitetaan päälle hellaa, uunia, pyykkikonetta, tiskikonetta, televisiota, tietokonetta, jne., mikä nostaa kulutusta.




Tammikuu

Kesäkuu

Eri viikonpäivien kulutus ei merkittävästi toisistaan eroa, perjantain ja lauantain kuitenkin noustessa korkeimmalle. Sunnuntain alhaisimmalle kulutukselle löytyy itse asiassa oletettavasti sama selitys kuin jo oli esillä ja joka liittyy asukkaiden tottumuksiin: Jos viikossa on joku päivä, jolloin en käy suihkussa, niin todennäköisimmin se on sunnuntai.

Sokerina pohjalla on vielä yksi havainto, jota ei voi tehdä yllä olevista kuvaajista. Seuraamalla sähkönkulutusta eri ilmanvaihdon tehoasetuksilla, olen tullut johtopäätökseen, että kesällä ilmanvaihtokone vie n. 50 prosenttia kaikesta kuluttamastamme sähköstä! Todella iso prosentti. Kilowattitunteina se tarkoittaa n. 6-7 kWh/päivä. Tämä vastaa kyllä laitteen valmistajan ominaiskäyrää, eli sikäli se ei ole (tai siis pitäisi olla) yllätys eikä ole tarvetta epäillä mitään häiriötä toiminnassa. Talvella osuus on tietysti suhteellisesti pienempi, kun muu kulutus kasvaa.

Miten tähän voisi vaikuttaa? Lähinnä kaksi keinoa: Pienentää koneen tehoja jatkuvassa käytössä ja/tai laskea tehot tilapäisesti pienemmäksi aina, kun se on mahdollista (ei kukaan kotona). Näistä ensimmäiseen mahdollisuudet ovat rajalliset, mutta ei se poissuljettua ole (etenkään kesällä). Jälkimmäistä sen sijaan tulisi muistaa käyttää nykyistä ahkerammin. Talvella sekään ei oikein onnistu vaikuttamatta myös talon lämpötilaan.

-Jukka

Havaintoja passiivitalon sähkönkulutuksesta

Olen muutamia kertoja aiemmissa kirjoituksissa kertonut talomme sähkönkulutuksesta. Tartuin jälleen asiaan pitkän tauon jälkeen hieman analyyttisemmalla otteella.

Ehkä kuitenkin on syytä ensin lyhyesti kerrata lämmitysjärjestelmäämme. Talossa on ilmanvaihtolämmitys, eli lämpö tulee taloon ilman mukana. Ilmaan lämpö puolestaan saadaan lämminvesivaraajasta, jota käytetään myös käyttöveden lämmittämiseen. Varaaja puolestaan lämpiää sään salliessa katolla olevilla aurinkokeräimillä. Lisäksi meillä on vesikiertotakka, joka myös lämmittää varaajan vettä. Ja luonnollisesti varaajassa on vielä sähkövastus, joka talvella varmistaa, että lämpöä ja lämmintä vettä riittää.

Yllä olevan perusteella on selvää, että kulutus on talvella suurempaa. Alla olevassa kuvassa onkin esitetty keskimääräinen sähkönkulutus kuukausittain. Erot kuukausien välillä ovat suuria helmikuun keskimääräisen kulutuksen ollessa n. kuusinkertainen verrattuna syyskuuhun, jolloin kulutus on hieman yllättäen ollut kaikkein pienintä.

Talven suuremman kulutuksen tietysti aiheuttaa kylmyys, mutta miten kulutus tarkemmin riippuu ulkolämpötilasta? Tämä näkyy päivätason kulutukseksi muutettuna seuraavasta kuvasta.

 

Kulutus alkaa nousta, kun ulkolämpötila laskee n. 6 asteeseen ja kasvu jatkuu aina n. -12 asteen lämpötilaan asti. Siitä kylmempään mentäessä kulutus pysyy suurinpiirtein samana. Tuota katsoessa tulee myös huomioida, että takan käyttö pienentää kulutusta talvella (ja syksyllä sekä keväällä), eli ilman sitä varaajaa lämmitettäisiin sähköllä vielä enemmän. Käyrän kummassakin päässä näkyy pieni kuoppa kulutuksessa. Ikään kuin n. +28 asteessa ja n. -26 asteessa kulutus äkkiä pienenisi. Todennäköisesti kyse on siitä, että näillä lämpötiloilla havaintoja on aika vähän ja sattumalla on sormensa pelissä.

Ehkäpä tämä riittää tällä kertaa. Palaan aiheeeseen vielä toisessa kirjoituksessa myöhemmin.

-Jukka

Pystyhirsiä, pannareita ja pannukahvia

Edellisenä sunnuntaina teimme kauniin kelin kunniaksi lyhyen pyöräretken meille uuteen kahvilaan. Jo jollain aiemmalla retkellä olimme Kahvila Leivintuvan bonganneet, mutta silloin ovi ei auennut janoisille kulkijoille. Nyt aukiolotietoja netistä tarkistaessamme huomasimmekin, että Kahvila Leivintupa sijaitsee vanhassa pystyhirsisessä rakennuksessa. Ja vaikka siis asumme pystyhirsitalossa, niin ainoat näkemämme sellaiset ovat näitä Timber Framen uusia taloja, kun taas Leivintupa on rakennettu jo 1800-luvun lopulla.

Kahvilan tavaramerkkejä ovat pannukakut ja pannukahvit, emmekä mekään niitä voineet vastustaa. Todella herkullista oli! Vanhassa blogissaan "metsänkyläläiset" kuvaavat paitsi oikean pannarireseptin etsimistä myös (ja ennen kaikkea) vanhan saunanakin toimineen hirsitalon kunnostusta kahvilaksi. Kesäkelillä nautimme tarjoilut mukavalla pihalla, mutta kurkkasimme myös idyllisiin sisätiloihin, joissa jo ajan kuluttamat, mutta vankat hirsiseinät ovat ilahduttavasti näkyvissä.

Kahvila Leivintupa kuuluu Metsänkylän Navetan mielenkiintoiseen pihapiiriin. Navetassa on myynnissä kierrätettyjä vanhoja rakennustarvikkeita ja Domus Classicassa uusia, mutta vanhan oloisia tuotteita. Kahvilan lisäksi kokonaisuuden täydentävät pihapiirissä laiduntavat alpakat. Hienoja esineitä ja hienoa kierrättämistä, ja vaikka meidän talomme tyyli on ainakin valtaosin modernimpi, täytyy näitä puoteja ja niiden pitäjiä arvostaa.

- Jukka

Aidan portti ja kaksikasvoinen Janus

On vain kaksi tapaa harrastaa aidanrakennusta. Nimittäin oikea ja väärä? Ei, vaan nopea ja hidas. :) Olemme kuuluneet lähinnä jälkimmäiseen kategoriaan, täytyy tunnustaa. Vaikka aita itsessään nousi jo viime vuonna, niin aitaan jätettyyn aukkoon istuva portti on nähnyt vasta nyt päivänvalon.

Portin tekeminen ei ole mitään rakettitiedettä (eli suomeksi ydinfysiikkaa), lähinnä mietitytti, miten välttää portin notkahtaminen ja paljonko pitäisi sittenkin jättää rakoa aukon ja portin väliin. Itse aita on umpiaita ja molemmin puolin paneloitu, joten halusin myös portista samanlaisen. Yhtä paksua en siitä kuitenkaan tehnyt, se olisi nostanut painoa liikaa. Tai niin fundeerasin.

Ja kuinkas sattuikaan, portintekijöiden ammattikunnan suojeluspyhimys oli suosiollinen, ja ainakin näin alkuun onnistuin kuin onnistuinkin välttämään portin notkahtamisen. Jää nähtäväksi, miten se tuosta elää. Muutenkin ihan kelpo portti, eli kevyt taputus selkään ja kohti uusia askareita.

- Jukka

P.S. Google paljastaa, että jos portintekijöillä ei omaa suojeluspyhimystä olekaan, niin ovilla ja porteilla oli roomalaisessa mytologiassa oma jumalansa, Janus. Hämmästyttävää... Kaksikasvoinen Janus -- kaksipuolinen portti...

Naapurikateutta ja päivänpaistetta

Kateus vie kalatkin vedestä, ja vaikka kalat eivät liity taloomme kuin savustuspöntössä, niin harmittaahan se, kun naapurissa aurinkokeräimet jo hoitavat työtään, mutta meillä päällä on vielä 5-10 sentin lumikerros. Aurinko on paistanut kauniisti, mutta jatkuvista pakkasista johtuen lumi ei ole sulanut eikä valunut keräinten päältä. Vähän kun saisi paljasta pintaa näkyviin, niin siitä se lähtisi... Asiaa selittää myös se, että keräimet eivät ole meillä optimisuuntaan -- jos olisivat enemmän etelään, niin se auttaisi.

Plussakelejä odotellessa on takka jatkanut työtään. Viikonloppuna tartuin toimeen, joka olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten -- takan "nuohoukseen". Nokikolarilta en ole viemässä leipää, vaan noudatin viimein takan valmistajan ohjeita itse takan puhdistuksesta. Ja todellakin oli jo aikakin! Nokea ja tuhkaa oli kertynyt lämmön veteen siirtävien putkien päälle jo sellainen kerros, että sillä varmasti oli vaikutusta jo takan tehokkuuteenkin. Taas kelpaa...

Sinänsä edellisten viikonloppujen kaltaisilla aurinkoisilla keleillä riittää pelkkä aurinko lämmittämään talon, ja olenkin päivisin laittanut lämmityksen pois päältä. Yöt ovat sitten olleet eri juttu, ja kun lämmin suihkukin on aamuisin toivelistalla, niin kokonaan ei voi varaajan lämmittämisestä luopua.

- Jukka

Omavaraisuutta aurinkopaneeleilla?

Passiivihirsitalossa asuessa tulee sähkönkulutusta seurattua aika tarkasti, ihan omasta mielenkiinnosta. Sähkölaskut ovat pysyneet maltillisilla tasoilla, mutta ajatus niiden pienentämisestä entisestään itse aurinkopaneeleilla sähköä tuottamalla houkuttaa. Samalla paranisi oman talouden "huoltovarmuus".

Loppukesällä tehdyn tarjouspyyntökierroksen tulokset eivät valitettavasti kyllä rohkaise tähän investointiin. Rahaa pitäisi panna kiinni niin paljon, että odotetulla sähköntuotolla takaisinmaksuaika olisi noin 16 vuotta, vaikka vielä olettaisi sähkön hinnan nousevan n. 7% vuodessa (kuten 2002 alun ja 2012 alun välillä on tapahtunut). Ja tässä laskelmassa siis jokainen tuotettu wattitunti pitäisi joko käyttää itse tai myydä sähköyhtiölle vastaavaan hintaan. Harmi juttu.

Aiemmin laskeskelin vanhan blogijutun kommentissa aurinkokeräimien takaisinmaksuaikaa. Siinä laskelmassa päädyin kahdeksaan vuoteen, mikä on vielä järkevä. 16 vuotta on liikaa, joten paneeleja ei meille ainakaan vielä hankita.

- Jukka

Talvi tuli passiivihirsitaloon

Ensilumi valkaisi eilen maiseman niin Hämeenlinnassa kuin laajemminkin Etelä-Suomessa. Toisin kuin yleensä, kyseessä ei ollut vain päivän visiitti, vaan lumi näyttää pysyvän maassa ainakin viikonlopun yli. Sään kylmeneminen on tietysti jo tarkoittanut lämmityskaudan alkamista myös passiivihirsitalossa. Sähkövastus meillä ei kyllä ole vielä päällä, ja kun aurinkokeräimetkään eivät ole nyt juurikaan lämpöä tuottaneet (lokakuu on ollut pilvinenkin), niin veden lämmitystä on hoitanut takka. Varaajasta lämpö siirtyy ilmaan, jota ilmanvaihto taloon puhaltaa.

Sähkönkulutuksen seurannan sivutuotteena on kertynyt tietoa myös Hämeenlinnan lämpötiloista. En tiedä, mistä sähköyhtiö tietonsa saa, eli kuinka absoluuttisen luotettavaa tämä on, mutta tältä alkuvuosi joka tapauksessa näyttää:

Talvella oli lämpimämpääkin kuin viime vuonna, mutta kesä taas on ollut kylmempi. Vastaa kyllä oman kehon havaintoja. Ja vastaa myös aurinkokeräinten toimintatunteja. Viime vuonna keräimet toimivat 997 tunnin ajan. Tänä vuonna mittarissa on toistaiseksi 962 tuntia ja sen paikkeillehan se taitaa jäädä.

- Jukka

Energiatehokkaan rakentamisen ongelmat ja vaihtoehdot

Oulun yliopiston arkkitehtuuri professori Jouni Koiso-Kanttila ilmaisi hiljattain huolensa suomalaisen rakentamisen laadusta ja sen vaikutuksista, kun siirrytään energiatehokkaaseen rakentamiseen. Hyvä ja asiallinen kommentti, sillä rakentamisen laadun ongelmista on viime aikoinakin ollut uutisia, mm. Helsingin Jätkäsaaren Hitas-talosta. Samalla on kuitenkin syytä karistaa mielleyhtymät, että energiatehokas rakentaminen suoraan merkitsisi home- ja muita sisäilmaongelmia.

Netin keskustelupalstoilta voi löytää kommentteja, joiden mukaan passiivitalot jotenkin erityisesti kärsisivät (tai tulisivat kärsimään) homeongelmista. Tällaisia mielipiteitä on kaikenlaisten ”asiantuntijoiden” helppo netissä heitellä ilman mitään tutkimus- tai kokemuspohjaa, ja useimmiten nimimerkkien suojissa.

Ei oikein rakennettu passiivitalo ole mitenkään altis homeongelmille. Sen sijaan ongelmia voi tulla, aivan kuten ”tavanomaisissa” taloissakin, jos on tehty rakennusvirheitä. Passiivitalojen ongelmista ilman tietopohjaa netissä vouhottavien olisikin hyvä suunnata energiansa rakentamisen laadusta huolehtimiseen, kuten professori Koiso-Kanttila tekee.

Jos oikein muserruttaisiin esitettyjen pahimpien pelkojen alla ja pidettäisiin energiatehokasta rakentamista aivan mahdottomana, niin mikä olisi vaihtoehto?

1) Ei pyritäkään rakentamaan energiapihejä taloja, vaan samanlaisia taloja kuin tähänkin asti.

Suomalaisten ilmastopäästöistä asuminen tuottaa n. 30 %. Vaikka erilaisiakin mielipiteitä on, on aika kiistatonta, että ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt lämmittävät maapalloa ja vaikuttavat ilmastoon kaikkialla. Ilman päästörajoituksia tuloksena on mullistuksia, jotka muuttavat totuttua maailmanjärjestystä. Tämän vuoksi suomalaisilla on velvollisuus, ja Suomi on siihen myös sitoutunut, rajoittaa päästöjään ja siten pyrkiä hillitsemään ilmastonmuutosta. Asuminen ei ole ainoa alue, jossa toimenpiteitä on tehtävä, mutta sitä ei myöskään voida ohittaa, jotta tavoitteisiin päästään.

2) Kuten edellä, mutta vähennetään energiankulutusta polttamalla takkaa niin maan perusteellisesti.

Kuinka moni sitä takkaa sitten vapaaehtoisesti muistaisi ja jaksaisi polttaa pitemmän päälle? Voisi laiskuus iskeä. On myös hyvä huomata, että puun polttaminen takassa ei ole ihan ongelmatonta sekään pienhiukkaspäästöjen vuoksi.

3) Odotetaan, että teknologia tai muu ”kehitys” kehittyy ja aletaan vasta sitten rakentaa energiapihejä taloja.

Saaduista kokemuksista on hyvä ja pitääkin oppia. Kun kuitenkin otetaan huomioon, mikä on asuntokannan uusiutumisvauhti (nyt rakennettavaan taloon tehdään isoja peruskorjauksia vasta usean vuosikymmenen päästä), ei asiassa voida vitkutella, vaan muutos on aloitettava nyt. Asunnonrakentajan ja –omistajan kannalta tuskin on taloudellisesti järkevää, että uuteen (mutta energiaa haaskaavaan) taloon pakotetaan lainsäätäjän toimesta tehtäväksi isoja ”energiaremontteja” viiden tai kymmenen vuoden päästä rakentamisesta.

4) Tuotetaan kaikki talojen tarvitsema energia ympäristöystävällisesti, jolloin ei ole väliä, kuinka paljon sitä kuluu.

Tämä ei ole ihan nykypäivää vielä, olettaen, että talosta ei samalla tehtäisi energiapihiä. Mutta jos tämä olisi mahdollista, niin eikö tosiaan voisi ajatella, että talo saa kuluttaa vaikka kuinka paljon energiaa, jos se kaikki tuotetaan ympäristöä rasittamatta? Ehkäpä ei. Jos tähän tilanteeseen päästään, niin miksi energia pitäisi tuhlata asumiseen? Yhdistettynä energiatehokkaaseen taloon tästä olisi parhaimmillaan tuloksena ylijäämäenergiaa, jonka talon omistaja (tai kuka sen onkaan tuottanut) voisi myydä ja siten hyötyä taloudellisesti, ja jota samalla voitaisiin käyttää pienentämään sähköntuotannon päästöjä jossain muualla.

5) Jokin muu, mikä?

Niin, mikä?

- Jukka

Sataa, sataa… – Miten aurinkokeräimet ovat toimineet?

Ilmatieteenlaitoksen tiedotteet vahvistavat, että tuntuma sateisesta kesästä ei ole pelkkää kuvitelmaa. Kesäkuun sateet olivat n. 1,5 -2-kertaiset pitkän ajan keskiarvoon nähden ja heinäkuussa, vaikka alueellinen vaihtelu oli suurta, vettä tuli paikoin myös kaksinkertainen määrä suhteessa keskiarvoon.

Kun sataa, ei yleensä paista. Kun ei paista, vaikuttaa se aurinkokeräimiin. Kuinka hyvin keräimet ovat siis tänä kesänä vettä lämmittäneet?

Viime kesä oli lämmin ja aurinkoinen. Heinäkuun loppuun mennessä keräimet olivat viime vuonna lämmittäneet varaajan vettä noin 750 tunnin ajan. Tänä vuonna vastaava luku oli 720. Jäljessä siis oltiin.

Absoluuttisia tuntimääriä tärkeämpää on kuitenkin se, ovatko keräimet riittäneet käyttöveden lämmittämiseen? Ja vastaus on, että kyllä ovat. Sähkövastus on pysynyt pois päältä, eikä vettä ole takallakaan lämmitetty. Ihan kesäkuun alussa taisimme polttaa pesällisen ja nyt elokuun puolivälissä toisen, mutta siinä se sitten on.

Lisätään samaan syssyyn myös kuva alkuvuoden sähkönkulutuksesta. Kiitos huhtikuun alhaisen lukeman, vielä ollaan vähän viime vuoden kulutuksen alla. Muina kuukausina on yleensä vähän ylitetty viime vuosi, ja ainakin osaltaan tähän vaikuttaa saunan kiuas, joka ei vielä vuosi sitten tähän aikaan ollut käytössä.

Energiansäästäjän näkökulmasta ei siis syytä voivotteluun kesäsäiden puolesta.

- Jukka

Maakairausta eli aidan perustuksia

Meidän rakennusprojektissamme on pihalla vielä yksi suurempi ponnistus jäljellä – aidan tekeminen. Aidan toteutustapaa on pohdittu passiivisesti ja aktiivisesti jo jonkin aikaa. Toisaalta emme ole halunneet valaa harkoista raskasta perustusta aidalle ja toisaalta maahan lyötävät kiilamaiset pilarijalat ovat epäilyttäneet tukevuutensa puolesta. Ruuvipaalujakin olemme harkinneet, mutta ne ovat aika tyyriitä ja lähistölläkin on esimerkkejä siitä, että ne on vaikea saada suoraan. Olemme siis päätyneet harjateräs-betonivalu-pilarikenkä-yhdistelmään. Ja aita on tekemistä vaille valmis! :)

Viime viikonloppuna kyllä aloitin konkreettisetkin toimenpiteet aidan toteuttamiseksi. Jossain vaiheessa tietoa etsiessä tuli netissä vastaan maakaira. Kovin paljon en käyttökokemuksia löytänyt, joten sen toimivuudesta varsinkaan meidän pihassamme en voinut olla varma, mutta tilasin sellaisen kuitenkin vähän kokeilumielessä. Paketin saavuttua tehdyt koekairaukset antoivat varovaisen positiivista, mutta myös negatiivista signaalia. Viime viikonloppuna pääsin sitä kunnolla käyttämään.

Multaan, saveen ja hiekkaan kaira upposi kuin, jos ei nyt sentään kuuma, niin kylmä veitsi voihin. Vastaan ei tullut isoja kiviä ja pienemmät, kairausta haittaavat, sain helposti irti pienellä puutarhan istutuslapiolla. Ehkä rautakankeakin tuli pari kertaa käytettyä, eli ei työ ihan pelkkää kairaamista ollut, mutta mitään todellisia ongelmia ei tullut vastaan. Kuitenkin sitten kun siirryin tonttia aiemmin halkoneen pyörätien alueelle, ei työ olisi pelkällä kairalla onnistunut. Kiviä, pääosin onneksi pieniä, oli kiven perään, ja jossain vaiheessa oli jopa helpompaa hakata kangella montun pohjaa ympäriinsä ja kairata sitten irtomaa pois (yleensä ensin käsin kivet poistaen). Selvästi työläämpää siis, mutta lopputulos oli sama. Halutunlainen reikä syntyi, yksi toisensa perään.

Ihan toimiva peli maakaira siis oli, vaikkakin hyödyllisyys (tai ainakin käytön helppous) on pitkälti maaperän laadusta kiinni. Kovin monipuolisesta työkalusta tosin ei ole kyse. Maakairalla voi tehdä reiän maahan ja lisäksi sillä voi tehdä, no, toisen reiän maahan…

Muutama vaihe on kuitenkin vielä edessä rei'istä aidaksi... Työ jatkuu taas tulevana viikonloppuna.

- Jukka

Uusia mahdollisuuksia tilata blogi

Ystävät, sukulaiset ja kumminkaimat ovat nykineet hihasta ja kysyneet, miten saisivat itselleen automaattisesti ilmoituksen blogin uusista kirjoituksista (koska eivät siis malta odottaa niitä lukemaan pääsemistä ;-). Sehän onnistuu nyt kahdellakin tavalla:

Jos sinulla on Facebook-tili, mene Oy Timber Frame Ltd:n Facebook-sivulle ja paina Tykkää-nappia. Blogin tekstit ilmestyvät Timber Frame Hirsitalot –sivulla ja näkyvät tämän jälkeen Facebookin Uutisissasi.

Jos taas haluat saada tiedon uusista blogikirjoituksista sähköpostiisi, on sekin nyt mahdollista. Lisäsin blogin oikeaan laitaan kentän, johon sähköpostiosoitteesi kirjoittamalla ja ”Submit”-nappia painamalla ilmestyy sähköpostiisi ilmoitus uudesta kirjoituksesta.

Napin painamisen jälkeen aukeaa ikkuna "Email Subscription Request", jossa täytyy alalaidassa olevaan kenttään kirjoittaa samat kirjaimet, jotka näkyvät vinossa ja muuten hassusti ikkunan keskellä. "Complete Subscription Request"-napin painamisen jälkeen saat sähköpostiisi ilmoituksen tilauksesta. Sähköpostissa on linkki, jota täytyy vielä klikata tilauksen aktivoimiseksi. Muutama vaihe siis, mutta ei mitenkään vaikeaa. Jos tämä tuntuu hankalalta, niin yllä mainittu tilaaminen Facebookissa onnistuu parilla hiiren klikkauksella.

- Jukka

Oliko passiivihirsitalon rakentaminen erilaista?

Blogin vanhassa esittelytekstissä (kyllä, muutin sitä jokin aika sitten, kun viittaus pakkasten alkamiseen ei enää tuntunut kovin ajankohtaiselta...) esitettiin kysymyksenä: ”Poikkesiko [passiivihirsitalon] rakentaminen perinteisestä?”.

No, omaa aiempaa kokemusta talon rakentamisesta ei ole, joten siinä mielessä suoraa vertailua ei kokemusperäisesti voi tehdä, mutta joitain ajatuksia tulee asiasta kuitenkin mieleen:

• Talosta pyrittiin tekemään mahdollisimman tiivis. Tiiviys ei tarkoita totaalista "pullotaloa", vaan höyrynsulkuna käytettiin -- yleensä käytettävän läpäisemättömän muovin sijaan -- kalvoa, joka estää vesihöyryn pääsyn sisältäpäin eristeisiin, mutta joka kuitenkin sallii eristeissä (kesällä) mahdollisesti olevan kosteuden pääsyn pois eristeestä. Tiiviys myös tarkoittaa, ettei talosta karkaa lämmintä ilmaa. Rakentamisessa siis vältettiin sulun rikkomista, teipattiin saumat, jne.
• Eristepaksuudet ovat tavanomaista suurempia, mutta eipä rakentamisessa muuten niiden osalta ihmeellistä ollut. Ulkoseinät ovat vähän perinteistä paksumpia, mitä suunnitteluvaiheessa joskus mietin, mutta reaalimaailmassa asiaa ei huomaa lainkaan (muuta kuin hyvänä äänieristyksenä).
• Pystyhirsirunko nousi nopeasti, eli molemmat kerrokset yhteensä noin viikossa. Tämä hirsipinta on niin haluttaessa suoraan valmis seinien sisäpinta. Me käsittelimme sitä muutamilla eri tavoilla, kuten Elise aiemmin kirjoitti. (Muutamassa paikassa verhoilimme sen kipsilevyllä, ja sen perusteella voi sanoa: a) kipsiseinän tasoittaminen ja hiominen on paikasta, johon aurinko ei paista (verrattuna hirsiseinän käsittelyyn), b) taloissa, joissa kaikki seinät verhoillaan kipsilevyillä, täytyy levyä mennä tajuttomia määriä. Meillä on siis vähän kipsiseiniä, mutta niitäkin levyjä sai kantaa ihan tarpeeksi. Ja siis: mitä enemmän kipsilevyjä, sitä enemmän tasoittamista ja hiomista…)
• Edelliseen liittyen rakennusmiesten on rakennusvaiheessa myös muistettava, että hirsirungon pinta on talon sisäpinta. Ei siis ”hienosäätöä” vasaralla. Meillä taisi parissa sisäkulmassa olla hirren sivussa vasaranjälkiä, mutta ne peitettiin listojen alle.
• Talon hyvä eristys ja tiiviys mahdollistivat ilmanvaihtolämmityksen. Ei siis (rumia) lämmityspattereita tai putkistoja lattiassa.

Tässä nyt ensimmäisenä mieleen tulevat. Täydennetään tarvittaessa…

- Jukka

Elämää pienessä puutarhassa

Kevään ja kesän tullen on talonväki siirtynyt askaroimaan pihalle. Minä olen istuttanut kasveja oikein urakalla, isäntä on tehnyt pieniä viimeistelytöitä taloon ja autotalliin.

Olemme saaneet nauttia kauniista tulppaaniloistosta koko kevään. Viime syksynä istutin kukkapenkkeihin noin 150 sipulia.  Edelleen pihalla kukkii kerrottuja tulppaaneja. Tulppaanien lisäksi pihaltä löytyy kurjenpolven, mansikan, sammalleimun, lemmikin, ukonlaukan ja syreenin kukkia. Niin ja muutama  voikukkakin pilkistää välillä nurmikosta ennen kuin emäntä ehtii nyhtää ne pois.

Viime kesänä istutetusta kasveita kaikki säilyivät hengissä. Pitkään luulin, että loppukesästä istuttamani kärhö kuoli. Vihdoin sekin puskee maanpinnalle vihreää.

Nyt olen istuttanut pihamaalle perennoja, köynnöksiä, yrttejä sekä luumupuun ja kylvänyt kesäkukkia. Ruukkuihin ovat löytyneet tiensä runkoruusu ja tertturuusu. Osan kasveista olen ostanut taimitarhalta, mutta kiitos sukulaisten, paljon olemme myös taimia saaneet. Nyt puutarhassa seurataan köynnösruusun nuppujen turpoamista, silkkiunikkojen ja ruiskaunokkien kasvua ja viinimarjojen kypsymistä.

Kyllä käsien upottaminen multaan käy terapiasta. Talorakentamisessa tottui tekemään niitä ”lopullisia” päätöksiä koko ajan. Puutarhan hoidossa on mahtavaa, kun tietää, että yhtenään voi tehdä muutoksia, jos vain siltä tuntuu. :)

- Elise

Kuumalla katolla, eli aurinkokeräinten pesu

Runsaan siitepölykevään on todella huomannut kaikkialle levinneestä keltaisesta pölykerroksesta. Auto, terassi, katto -- kaikki ovat saaneet osansa. Aurinkokeräimiä katselin joku päivä sillä silmällä, että tarttis tehrä jottain. Hyvin ovat keräimet nyt varaajaa lämmittäneet, ei ole tarvinnut takkaa saatika sitten sähköä käyttää, mutta ihan kaikkein parasta tehoa ei varmaan siitepölykerroksen alta ole saatu irti.

Niinpä sitten kiipesin tänään katolle harjan kanssa ja hilasin vesiletkun perässä. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että tässä välillä ollut öinen saderintama taisi suurimmat siitepölyt putsata, mutta tulipahan nyt homma viimeisteltyä kunnolla. Ja onhan se ehkä hyvä kerran vuodessa kiivetä katolle keräinten ja katon kunto tarkastamaan...

Keräimet ovat tänä keväänä lämmittäneet varaajaa (ja siten siis sekä lämmityksessä käytettävää vettä että käyttövettä) tähän mennessä 371 tunnin ajan. Viime vuonna oltiin samassa luvussa suurin piirtein toukokuun lopussa, eli ihan pikkaisen ollaan viime vuotta edellä.

- Jukka

Hirsitalon terveysvaikutuksista

Suomessa on n. puoli miljoonaa kesämökkiä. Into mökkeillä kertoo suomalaisten kaipuusta luonnon äärelle, mutta kertooko se, että näistä mökeistä aika harva taitaa olla betonia tai ylipäätään muuta kuin puuta, myös ihmisten tiedostetusta ja tiedostamattomasta kaipuusta puutaloon? Tiedostetusti puuta pidetään kauniina ja lämpimänä luonnonmateriaalina. Tiedostamatta puutalo erittää ainetta, joka tekee asukkaista onnellisia! Näin ainakin, mikäli uskomme Maaseudun Tulevaisuuden mainitsemaa itävaltalaistutkimusta, ja miksi emme uskoisi. Tämä aine, alfapineeni, mm. alentaa verenpainetta.

Tällainen aine on esimerkki puun fyysisistä (tai kemiallisista) terveysvaikutuksista, joista toinen on puun positiiviset vaikutukset talon sisäilman laatuun. Hirsi tasaa huoneilman kosteutta. Mutta puulla on myös positiivinen psykologinen terveysvaikutus. Tässä artikkelissa kerrotaan Japanissa ja Norjassa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan puu ”herättää esteettistä mielihyvää, lisää levollisuutta ja sen myötä hyvää mieltä ja oloa”. Samassa artikkelissa Aalto Yliopiston professori Matti Kairi kertoo itävaltalaistutkimuksesta, jossa vertailtiin koulun luokkahuoneiden seinärakenteen vaikutusta sydämen iskutiheyteen. Yli vuoden kestäneiden tutkimusten tulos oli, että massiivipuuseinäisissä luokissa opiskelleitten nuorten pulssi oli keskimäärin 6 lyöntiä minuutissa alhaisempi kuin perinteisissä luokkahuoneissa opiskelleitten! Sillä, onko tämä nyt sitten kemiaa vai psykologiaa, ei juuri ole väliä, mutta mielenkiintoista tämä joka tapauksessa on!

Puun ja metsien terveysvaikutuksista kerrotaan myös tässä Metsäntutkimuslaitoksen ylijohtajan esityksessä, joka kylläkin menee jo puurakentamisen aihealueen ulkopuolelle, mutta on muuten varsin mielenkiintoinen.  On se puu hieno aine! :)

- Jukka

Alkuvuoden sähkönkulutus

Kuten talomme, myös pihan tulppaanit käyttävät aurinkoenergiaa... :)

Katselin taas sähkönkulutusta, nyt alkuvuoden osalta, kun huhtikuun kulutuskin on jo tiedossa. Tammi-maaliskuun kulutus yhteensä ylitti viime vuoden kulutuksen toisin kuin aiemmin arvelin. Syynä kylläkin on helmikuu, jolloin sähköä kului jostain syystä silmiinpistävän paljon. Onhan helmikuu toki kylmin kuukausi, mutta se ei pelkästään selitä asiaa, vaan olemme jollain tavoin myös omilla toimillamme ”edistäneet” kulutusta. Todennäköisesti hyödynsimme takkaa huonommin ja olemme myös käyttäneet ”kotitaloussähköä” (eli muuhun kuin lämmitykseen) poikkeavan paljon.

Sen sijaan siinä olin aiemmissa arveluissani oikeassa, että viime vuonna kevään sähkönkulutus oli turhan suurta. Tänä vuonna laitoimme sähkövastuksen pois päältä jo huhtikuun alkupuolella, ja tulos näkyy huhtikuun sähkönkulutuksessa! Aurinkokeräimet ja tarvittaessa vesikiertotakka ovat lämmittäneet varaajan veden. Tämän ansiosta koko alkuvuoden kulutus on hieman pienempää kuin vuosi sitten. Aikalailla samalla ”hehtaarilla” (ellei peräti aarilla) kulutuksessa kuitenkin alkuvuonna ollaan.

- Jukka

Vihdoin liesituuletin

Nyt meillä on liesituuletin. Yli vuosi ehdittiin asua talossa ennen kuin se löysi paikkansa. Alkuun meidän oli vaikea löytää sopivan näköistä ja hintaista. Siinä vaiheessa, kun kettiön katto oli jo asennettu, löysin uudenlaisen katon sisään upotettavan liesituulettimen. Se olisi ollut mieluisa, mutta enää sitä ei kattoon saanut asennettua.

Pitkien nettisurffailujen jälkeen löysimme sopivan oloisen ja näköisen liesituulettimen. Tilasimme sen suoraan Saksasta. Jos liesituulettimen olisi ostanut Suomesta, niin siitä olisi saanut pulittaa tuplahinnan.

Talon rakennusvaiheessa pyrittiin välttäämään kaikkia ylimääräisiä aukkoja talon rungossa, jotta energiatehokkuus pysyy mahdollisimman hyvänä. Sen takia liesituuletinkin toimii aktiivihiilisuodattimella eikä sitä varten ei ole tarvinnut tehdä hormia talon rungon läpi.

-Elise

Kevättä ilmassa

Talitiainen on löytänyt pesäpaikan läheisen puun pöntöstä. Nurmi vihertää (joukossa kyllä muutama rikkaruohokin). Tulppaanin varret kurottelevt maasta. Balkaninvuokoista ei näy vielä elonmerkkejä. Tikka on rummuttanut jo viikon kosiorummutuksiaan katuvalon metallikupuun.

Minä kökin joka päivä tutkimassa, että näkyykö viime kesänä ja syksynä istutetuissa kasveissa jälleen elämää. Rusakko ja myyrät eivät ainakaan ole päässeet tekemään tuhojaan. Mielessä pyörii suunnitelmia uusista istutuksista. Sormet syyhyävät, mutta vielä pitää malttaa.

Viime kesänä saimme pihan jo melko hyvälle mallille. Pitkä työlista odottaa silti vielä tekijäänsä pienellä pihallamme. Suurimpana hommana on aidan rakentaminen. Pian pitää kuitenkin ryhtyä ikkunoiden pesuun, sillä kevätaurinko paljastaa tarpeen armottomasti. Eilen tyhjensin takan tuhkasta. Eiköhän anneta sille nyt lomaa. Saa aurinko hoitaa vedenlämmityshommat. :)

-Elise